keskiviikko 27. helmikuuta 2013


Ikarus lentelee liian lähellä aurinkoa, kohta polttaa


Johtokunnalle kävin puhumassa Suomen koulujärjestelmästä, siitäkin soppa syntyi. Vaihtareiden oli määrä tavata 30 minuuttia ennen kokouksen alkamista ja pojat olivat tyylikkäästi 25 minuuttia myöhässä ja saapuivat jo täysinäiseen kokoushuoneeseen. Kokouksen jälkeen sain tekstiviestin Glenniltä (vaihtareiden tukihenkilö), missä luki suunnilleen, että "By the way, unohdin mainita, 11:30 menkää vastaanottoon odottamaan, teistä tulee valokuvaaja ottamaan kuvan. Voitko kerätä muut vaihtarit paikalle?" No, minä kilttinä tyttönä kerroin jokaiselle henkilölle, että missä tavataan ja milloin. Luonnollisesti Jozef unohti sen ja Ottavian ja minun piti käydä noutamassa hänet psykan tunnilta. Pölvästi.

Kotona selitin tästä valokuvaussessiosta hostisälle ja sanoin, että johonkin lehteen se tungetaan. Hostisä tunnisti kuvailuistani valokuvaajan kaverikseen ja minulle selvisi, että Llanelli Stariin pärstäni pääsee, alueen suurimpiin kuuluvaan sanomalehteen. Pitää alkaa harjoitella nimikirjoitusten kirjoittamista.

Myöhemmin illalla mentiin draman kanssa katsomaan erästä näytelmää, mikä keskittyin keski-Amerikkaan vuonna X. Se rakentui oikeudenkäynnin ympärille, missä oli nuori miesopettaja, joka oli kertonut Darwinin tutkimuksista oppilaille ja uskoi itse niihin vastaan erittäin stereotyyppisen, keski-lännen kylän uskomukset. Eli tiede vastaan uskonto, näin tiivistettynä. :)

Kävelin koululta kotiin pilkkopimeässä puijattuani opettajaa, että minua odottaa kyyti kotiin läheisellä huoltoasemalla, koska hän ei olisi antanut kenenkään lähteä yksin yöhön taivaltamaan. Livahdettuani karkuun päätin nerokkaana oikaista erään jäätävän ison puiston läpi, missä on mm. joutsenlampi (kirjaimellisesti) ja liikenneympyrä.

Oikoreitit pimeässä eivät ole koskaan hyvä idea.

Kaunista puistomaisemaa ei ole suinkaan menty pilaamaan turhilla katulampuilla, joten täysikuun loisteessa taivalsin kotia kohti. Olin niin varma, että joko joutsen tai ihmissusi hyökkää kimppuun, kumpi onkaan todennäköisempi. Mutta hostäiti ei ikinä antaisi anteeksi, jos sille selviäsi tämä minun yöllinen reissu, koska tosissaan pimeän tullen tämä kaupunki ei ole sitä turvallisinta seutua. Mutta minä luotin sorsien suojelukseen.

** ** ** ** ** ** ** ** ** **

Eilen menin ja tilasin tämän muistiinpanokirjan, koska olen muutenkin kuolannut tämän sarjan vihkoja ja kirjasia. Ja listat ovat mielestäni yksi maailma parhaimpia asioita, rakastan tehdä niitä vaikka ihan turhista ja vähäisimmistä asioista.


P.S. Vanhempani laittoivat maanantaina postiin pakettini ja se löytyi tänään koulun jälkeen sänkyni päältä. Kahdessa päivässä se oli matkustanut Turusta Helsinkiin, Helsingistä Lontooseen ja Lontoosta Walesiin. Vikkelää...

maanantai 25. helmikuuta 2013


Etsintäkuulutetaan pää, irtonaisena tai ruumiiseen liitettynä.

  • Ostin toiset kuullokkeet kuukauden sisään ja olen kadottanut piponi jonnekin drama hallin uumeniin.
  • Kauhea lista tavaroita, joita tarvitsen, mutta en pääse Swanseahin ja pankkitililtä alkaa rahat pikkuhiljaa huveta. Äitiii, alan pian tarvii sun rahojasi, mun varat loppuu.
  • Halajan kovasti eläintarhaan katselemaan virtahepoja. Because hippos are cool.
  • Melkein tilailen netistä eri teemakuja, ei suinkaan aihetta huoleen.
  • Skotlannin reissun takia olen vähän eksyksissä kouluaineissa, toivottavasti saan pian taas muut kiinni. Odotan kauhun vallassa huomista historian tuntia, olen niin lirissä. No, ei minua natsit olisi kiinnostanutkaan. Tai kyllä olisi, mutta onneksi kevään kokeilla ei ole mitään väliä, koska tulokset tulevat vasta elokuussa. Silloin olen jo tyytyväisesti - tai vähän vähemmän tyytyväisesti - Suomen koulun penkillä.
  • Näprään nykyään hiuksiani aivan hirveästi. Nyt kun saan ne kiinni (ostin ne ponnarit vihdoin ja viimein) niin voi että, hiuksia pitää koko ajan laittaa ja kokeilla.
  • Löysin koulustamme vahingossa uuden nuoleskelu-nurkkauksen. Kävelin vain ohitse tunnille aivot huutaen AKWAAAAARD, mutta ei hätiä mitiä, osapuolet olivat kiireisiä, ei minua huomattu.
  • Unirytmini on aivan sekaisin: menen jumalattoman myöhään nukkumaan ja aamulla herätykseni soi aikaisin, että voin torkuttaa useasti. Nyt se torkutus on mennyt hieman yli, saatan löytää itseni sängyn pohjalta peukaloa imeskelemästä, kun koulu alkaa 45 minuutin päästä (kouluun kestää kävellä n. puoli tuntia).
  • Olen löytänyt suomi-iskelmät ja muut vähintään yhtä siistit kappaleet, kuten klick, klick, klickklick ja klick. Syyttävä sormi osoittaa erään tamperelaisen tytön suuntaan. Syyllinen tunnistakoon itse itsensä.
  • Minulla ei ole hajuakaan, missä tehtävänanto erääseen esseeseen on ja sen palautus oli jo viime viikolla. Olin unohtanut sen kokonaan ja Jozefin tukipalvelu kusee, näin nätisti sanottuna.
  • Kuivashampoo on mahtava löytö ja se on pelastanut monet aamut. Tosin minusta alkaa tulla hieman liian riippuvainen siitä... D:
  • Vanhempieni on pitänyt lähettää eräs paketti minulle jo joulusta saakka, koska unohdin kaksi erittäin tärkeää vaatekappaletta kotio (odotan kauhulla sitä kaman määrää, kun täältä pitäisi lähteä koti-Suomeen, miten entiset vaitarit ovat ikinä siihen kyenneet, kysynpähän vain. No, okei, joo, lähetetään postissa, mutta OIVOI sitä tavaran määrää postitoimistossakin. Pitää alkaa kaivaa pahvilaatikkoja jostain valmiiksi D:). Mutta odotan mun Suomimuoniani, jotka ovat joutuneet parempiin suihin jo useamman kerran tässä kahden kuukauden aikana.
  • Näissä taloissa on hemmetin kylmä, hampaat kalisee. Olohuoneessa kaivaudun tyynyjen joukkoon jos takka ei ole päällä ja omassa huoneessa datatessa olen kolmen peiton alla. Mutta ei ole satanut sitten half-termin (koputetaan puuta).
  • Keskiviikkona menen koulun johtoryhmälle puhumaan muiden vaihtareiden kanssa omien maimme koulujärjestelmistä. Minulle on varattu lisäaikaa, koska Suomi-maailman-paras-koulujärjestelmä. Käväisin kyseisessä kokoushuoneessa tänään HARJOITTELEMASSA, jopa se huone on pelottava ja uhkaava, juuri sellainen, mitä jossain jenkkileffoissa näkee. D: Ei hätiä mitiä, en muista yhtään, mitä minun piti sanoa, hupsista.

Ei hyvin mene, ei.


lauantai 23. helmikuuta 2013

Edinburgh (A.K.A. Edin Purkki) osa II

MARIA SKOTLANNISSA:
  • viihdytin turisteja Vilman kanssa kuperkeikoilla Edinburghin linnan aukiolla
  • nauroin luurangon kaljamahalle mutta säikyin noitaa
  • kävelin kelttiläisellä hautausmaalla keskellä yötä ja rääkäisin oikein kuuluvasti, kun säikähdin patsasta
  • metsästin Vilman kanssa pankkiautomaattia ja ihailin Skotlannin puntia (ne on erilaisia Englannin pankin puntiin verrattuna, mitä käytetään myös Walesissa, mutta molemmat versiot käyvät)
  • opettelin taikatemppuja baarissa
  • söin suomalaista ruokaa (turkinpippureita, Pandan lakuja, suklaata, ruisleipää, Taffelin sipsejä, you name it... ja löydettiin ES, joten hörpittiin nyt sitäkin)
  • jouduin odottamaan ruokaani Hard Rock Cafessa, koska minun ateriani oli unohdettu. :c suurin osa muista vaihtareista oli jo syöneet omansa
  • tein palvontaliikkeitä polvillani vanhassa kaupungissa Vilman kanssa, koska Johanna toi meidän suomimuonat
  • söin pannukakkuja, donitseja, suklaakakkua sekä laskiaispullia ja tajusin vasta nyt, että mitä on tullut vedettyä
  • värjäytin hiukseni violeteiksi, koska minut ylipuhuttiin siihen
  • kävin sekä keskiaikaisessa vankilassa että viktoriaanisessa sellaisessa Edinburghin linnassa
  • kaivoin dinosauruksen luut hiekan alta esiin museon lastenosastolla
  • ryhdyin Harry Potteriksi, koska päähäni piirrettiin salama-arpi
  • rakensin Vilman ja Johannan kanssa linnan peitoista

Skotlanti. 



Vanhaa kaupunkia D:


Waverly Station
Vankila D:

Päätin, että ei Mikael peukaloaan tarvitse ;D


P.S.

STEVE! <3

torstai 21. helmikuuta 2013

Edinburgh osa I

Tosissaan maanantaista torstaihin olin Skotlannissa Edinburghissa. Mahtipäivät Vilman ja Johannan kanssa hassutellen, syöden, sähläten ja shoppaillen. Mutta se kaikki draama, mikä aiheutui ihmisten mokailuista. Kotimaa kutsuu...

Edin purkki pääsisi kärkisijoille minun Maailman Parhaat Kaupungit -listalle, jos minulla sellainen olisi. Aivan mahti paikka. Kuvia tuli meiltä kolmelta yhteensä varmaan tuhat (ehkä hieman yläkanttiin, mutta hys!), joten joudun nyt lataamaan niitä tänne rajallisen määrän. Jos huomenna jaksaisi laittaa maisemista enemmän.... :))

pokan pitämistä

sillä on hianommat vaatteet :c

turisteille viihdettä: KUPERKEIKKOJA

Vilma löysi äitinsä ylähyllyltä. Terveisiä vain Tampereelle.

Vankilan suihkut



Se on vain asennekysymys.

Huomatkaa salama-arpi.
FAZERIN PUIKULA <3

Richard :DDD

perjantai 15. helmikuuta 2013

Kun Maria lähtee Skotlantiin...

EF järjestää Discovery Tourin Edinburghiin ja minä ilmoittauduin sinne ensimmäisten joukossa. Leirillä tapaamastani Suomiperheestä lähtevät Vilma ja Johanna mukaani valloittamaan tätä Skotlannin pääkaupunkia ja syömään vohveleita.

Matkaan täältä Walesin etelä-rannikolta Englannin puolelle Bristoliin junalla, mistä Theo, Jozef ja minä lennämme Edinburghiin. Siellä tapaamme muut tourilaiset ja EF:n ohjaajat. Edinburgissa vietän neljä päivää nauttien mahtavasta seurasta ja palaan kouluun perjantaina vain kolmelle oppitunnille. Tämä viikko minulla on ollut lomaa, half-term siis ja nyt Edinburghin takia melkein kaksi viikkoa vapautta nauttittavana. Ulalaa.

Nyt pitäisi vain miettiä, mitä ottaa mukaan. Kuinka kylmä siellä pohjoisen viimassa oikein on ja sataakohan hirveästi? Toisaalta taas, sieltä tulee varmasti ostettua paljon uutta kamaa ja kaikki pitäisi koneeseen takaisin saada. Ugh, pakkaamisongelmat. Onneksi Jooseppi ilmoitti voivansa ottaa minun kamojani hänen matkikseensa ennen kuin ehdin jo aloittaa kriiseilyn. Hyvin olen hänetkin kouluttanut.

Maanantaista torstaihin olen heiluttelemassa vispilöitä, syömässä vohveleita sekä etsimässä Tylypahkaa Skotlannin erämailla ja juhlistamassa erään ihmisen täysi-ikäistymistä. Onkohan tuokaan edes sana? No, nyt on.

Johanna ja Vilma kirjoittelevat omiin blogeihinsa ja klikkaamalla heidän nimiään pääsette mystisesti lukemaan niitä. Feel the power on your fingertips.

P.S. Doctor Who:ta on pakko rakastaa.

torstai 14. helmikuuta 2013

Uskollinen oppilas käy koulua lomallakin.


Tämä viikko on onkin tähän asti mennyt laiskotellessa, läksyjä tehden, teetä hörppien sekä elokuvissa käyden. Nyt kuitenkin ystävänpäivänä raahauduin kouluun, koska draama. Kymmenestä neljään opettajamme olivat koululla, joten olimme mekin. 

Tosissaan meidän "näytelmä" A.K.A. The Piece täytyy toteuttaa erään saksalaisen miehen (Brecht) ideologian mukaan, eli esim. samat näyttelijät näyttelevät eri rooleja, hahmot puhuvat suoraan yleisölle ja sen sijaan, että orkesteri olisi jossain syvennyksessä piilossa (naturnalism) joku näyttelijöistä voi innostua kesken vuorosanan laulamaan laulun. Lavastuksen kuuluu olla erittäin minimalistinen ja yksinkertainen ja tuossa alla näkyy meidän lavastus.


Sian on aave D:


Kyllä, se on erittäin tarkka teinipeilikuva.

Käytiin kaveriporukalla katsomassa I Give It a Year, ei mitenkään erityisen hauska romanttinen komedia, mutta nauroin hirveästi. Voi sitä myötähäpeän määrää, en ymmärrä miten näyttelijöillä on pysynyt pokka. Mutta hyvää ystävänpäivää  kaikille.

tiistai 12. helmikuuta 2013

lomaviikko ja huono sää aiheuttaa huolestuttavia oireita

Rakastan siisteyttä ja järjestystä mutta olen ehkä yksi sotkuisimmista ihmisistä maan päällä. Minulla on huono tapa vain heittää vaatteet vaatekaappiin ja toivoa, etteivät ne roikkuisi oven välistä. Lattia on myös hyvä paikka pitää tavaroita ja jos katsoo, mihin astuu ei ongelmia pitäisi enempi tulla. Päätin siis alkaa siivoamaan.


Järjestin vaatekaappini ja heitin sängylleni muutaman rievun, jotka joko lähetän takaisin Suomeen tai heitän pois. Rikkinäiset vaatteet täyttivät roskakorini ja minä kokeilin into piukassa vaatteita. Löysin niin monta uutta vaateyhdistelmää vähän käytetyille vaatteille, joten toivon innostuvani niistä. :)

Seinähylly tyhjentyi kaikesta epämääräisestä roinasta (seinäkello ilman pattereita, paikallisen rugbyjoukkueen huivi? Mitä minä olen mahtanut ajatella? Varmaan yrittänyt saada kaikki vain pois tieltä.) ja hylly ja laatikosto.

Olen aika hiton ylpeä itsestäni.


lauantai 9. helmikuuta 2013

Rugby match - taas vaihteeksi


Tänään ahkerana lapsena kävelin ruokakauppaan ostamaan mustikoita ja sitten Ottavian kämpille, missä hän vietteli päiväänsä yksinään ja kaipasi seuraa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä pubiin peliä katsomaan Jozefin kanssa mutta Jooseppi jäi kotosalle sairastamaan, joten päätimme majoittua Ottavian hostperheen asuintiloihin. Napostelimme mustikoita, joimme kokista ja söimme mehupuikkoja rugbya televisiosta katsellessamme. Vastakkain olivat Skotlanti ja Italia, ja minä koin pienen identiteettikriisin. Minä pidän Skotlannista ja koska skotit on walesilaisten kavereita, niin kaiken logiikan mukaan kannattaisin Skotlantia. Mutta Ottavia italialaisena intohimoisena rugbyihmisenä (rugby on iso juttu Italiassa ja hänen porukat ovat tiesmissä valmennusryhmässä) panikoi sohvalla niin ei minulla ollut sydäntä alkaa hurraata huutamaan Skotlannin puolesta. Loppuen lopuksi Skotlanti voitti 34-10 (en osaa selittää pistetaulukkoa, en itsekään tajua sitä ihan kokonaan, ottakaa siis yhteyttä ystäväämme Googleen). Heti perään tuli Wales-Ranska ja jäinkin kuuntelemaan kansallislaulut sekä katsoin kick offin ennen kuin lähdin takaisin taapertamaan kotiin. Wales voitti Ranskan lukemin 6-16, HYVÄ POIJJAAT!!! Suurin osa maajoukkueen pelaajista tulee Llanellin kotijoukkueesta Scarletseista, joten aaaaaah, voi tätä voiton huumaa!



Sen voin sanoa, että tämän vuoden jälkeen nauran kaikille Jenkkilän high schoolien hymypojille, jotka pelaavat amerikkalaista jalkapalloa. Rugby on isojen miehien hommaa ainoastaan shortsit ja paita suojana (okei, kyllä niitä naurettavia kypäriäkin näkyy :DD) ja jenkit liiskaantuisivat alle.

P.S. Haluaisin kuulla TEIDÄN stereotypioitanne brittiläisistä ihmisista ja Iso-Britanniasta. Oli se sitten poliisien oudot kypärät taikka punaiset puhelinkopit, niin kirjoittakaa vaikka vain yksi sana tuonne kommettiboksiin. KIITOS ARMAAT.

Retki todelliseen Walesiin osa II


Matka jatkuu, tässä linkki retken ensimmäiseen osaan. Nyt näette enemmän maisemakuvia ja Jozef ja Ottavia pääsivät seurakseni malleiksi. ;)












Tuon viimeisen linnan omistaa eräs paikallinen farmari, jolla on maatila tuon jäätävän kukkulan alapuolella. Tehdessään sopimusta maista valtio vahingossa myi linnan tälle miehelle, eikä tämä tietenkään antanut monta sataa vuotta vanhaa rakennusta, jonka eräs historiallinen henkilö (joka muuten kapinoi Henri VII vastaan, kuumakalle nimeltä Rhys up Gryffudd [Ris ap Grafvid] heille takaisin. Käytiin pienen pienessä kahvilassa juomassa iltapäiväteet ja katseltiin käyskenteleviä lampaita. Oli kyllä aivan uskomaton päivä!


perjantai 8. helmikuuta 2013

uusi ulkomuoto

HA! Kuten varmaan huomaattekin, tausta on muuttunut valkoiseksi ja tuonne ylös on tullut hieno maisemakuva, vaikka onkin minun ottamani. Innostuin muokkailemaan ehkä hieman liikaa, katsotaan kuinka kauan jaksan tätäkin tyyliä tuijotella. Mitäs mieltä ihmiset olette? Mitä hyvää, mitä huonoa?



Retki todelliseen Walesiin osa I


Tänään koulu istutti vaihtarit kahteen autoon ja matka kohti todellista Walesia alkoi. Kuvia otin melkein kolmesataa muutaman tunnin aikana, joten jaan tämän reissun kahteen postatukseen. :)

Euroopan suurin lasikupla, jossa on paljon eksoottisia ja harvinaisia kasveja ympäri maailmaa. Ja siellä yritetään myös pitää Walesin varpuskanta elossa. Sanoin, että Suomi voi lainata muutaman. 

Vieressä historiallisia rakennuksia erään lordin mailta vuodelta X.




Sama lordi rakensi lähistölle tornin, jotta näyttäisi mahdollisimman mahtavalta. Hän meinaan halusi tulla äänestetyksi parlamentin jäseneksi mutta ei koskaan päässyt sinne. Lampaat tosin tuntuivat viihtyvän sen ympäristössä.



Seuraavaksi menimme collegemme toiselle kampukselle, missä voi opiskella vain maatalousaineita. Katsoimme, kun eräs jätkä peruutteli tynnyreiden ja autojen välistä traktorilla, joka kantoi tavaroita ja opettaja seurasi sivusta. Jätkä veti radan puhtaasti sellaisella vaudilla, että silmät laajenivat teekupin kokoisiksi.

Ja tärkein: pusuttelimme ihania vasikoita, ja rapsuttelimme tänä aamuna syntyneitä vauvavasikoita. <3

vähän on honteloa porukkaa


tämä märkä vaavi on vasta muutaman tunnin ikäinen, siksi hieman sottainen