Hirmuisesti aihetta odotukseen

Minulla on suorastaan kauhistuttavan kiireinen viikonloppu luvassa:

Perjantaina olisi määrä tavata Emiliaa, kierrellä kaupunkia, käydä syömässä ja suunnata sitten leffaan. Varmasti todella mahtava päivä tulossa ja laskinkin, että taidan päästä kotiin vasta keskiyön jälkeen. Tulee olemaan todella outoa sitten Suomessa, kun olen tottunut näkemään Emiliaa noin kerran kuussa. Ihan orpo olo ilman minun Suomi-toveriani. :'c Espoo, tiedän, että luet tätä tekstiä, vaadin säännöllisiä tapaamisia, huom. monikko. Joko koko vaihtariporukalla tai kahdestaan.

Lauantaina minun pitää onnistua tekemään läksyjä ja pakkaamaan matkalaukkuni täyteen tavaroita, jotka voin antaa perheelleni kotiin vietäväksi. Siihen lomaan pitäisi vielä onnistua ujuttamaan Iron Man 3, koska Jozef haluaa nähdä sen ja menin jo lupautumaan toveriksi.

Sunnuntai-aamuna hyppään junaan kohti Lontoota! Tai, todennäköisesti ryömin ison matkalaukkuni kanssa, odotan kauhulla sen raahaamista Lontoon metrossa! D: Perheeni siis saapuu Lontooseen sunnuntaina ja on niin kiva nähdä heitä. Suunnitelmissa on paljon nähtävyyksien kiertelyä ja koska minä olen kokenein Lontoossa-kävijä (äiti on ainoa meidän perheessä, joka siellä on käynyt ja sekin oli noin 25 vuotta sitten...), joten kaikki vastuu suunnittelemisesta on langennut minun harteilleni, eikä se minua haittaa, päinvastoin! Walesiin paluu tapahtuu vasta toukokuun puolella, joten valitettavasti minulta menee yksi kouluviikko sivusuun, voihan itku! Jos tunnustetaan, niin olen tehnyt pienen 8-sivuisen kirjasen vain minun juna-aikatauluistani sekä pääsystä Warner Bros Studio Tourille, koska he ovat erittäin tarkkoja aikataulujen kanssa. Siinä on kansilehti ja sisällysluettelokin...

Viime viikonloppuna päähäni pälkähti eräs loistava idea seikkailulle, joka tosin oli liian suuri yhdelle pienelle ihmiselle. Otin samantien yhteyttä vaihtaritoveriini Emiliaan (tämä postatus nyt pahasti antaa sellaisen kuvan, että ollaan Emilian kanssa jatkuvasti yhdessä ja että minulla ei ole yhtään omia kavereita. Valitettavasti ja onneksi asia ei ole niin, minulla on mahtavat tukijoukot täällä.), joka oli onneksi ihan täysillä mukana. Suuntaamme siis ensi kuussa päiväretkelle Stonehengeen! Stonehenge on oikeastaan keskellä ei-mitään ja vähän saavuttamattomissa, erityisesti täältä suunnalta (Lontoosta järjestetään bussimatkoja suoraan läheiseen kylään), joten meidän täytyy ottaa juna Salisburyyn, mistä hyppäämme bussin kyytiin Amesburyyn, jossa käymme syömässä ja kiertelemässä heti käveltyämme kahden kilometrin matkan itse kivipaaseille. Paikka on tosissaan vähän hankalasti tavoitettavissa, mutta kahta seikkailumielistä vaihtaria ei niin vain pysäytetä!

Lisäksi menin tässä lupaamaan kavereille, että jos he saavat aikaiseksi suunniteltua benji-hyppy-hommelin niin osallistun. Kuolen.

P.S. Laskin tässä muutama päivä sitten, että minulla on hyllyssäni reilu 100 teepussia yhteensä käytyäni kaupassa ostamassa ensiksi lisää (no se oli joku uutuusmaku ja tuoksui todella hyvältä!). Lontoossa haluan käydä eräässä vanhassa teepuodissa, jonka ohitse kävelin muutama viikko sitten. Pyörin kyllä siinä oven edessä hetken aikaa, että uskallanko mennä vai en (yritin säästellä rahojani ja siellä ne olisivat lähteneet lompakostani aika vikkelään). Tee on heikkouteni.

P.P.S. Sain uuden lempinimen kaverilta: Cheesecakelama called Zoe (Juustokakkulaama nimeltä Zoe). En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua mutta olen otettu.

Asiaa vaihdosta

Huhtikuu jo painelee kovaa vauhtia ohitse ja pian toukokuukin hengittää niskaan. Osa tämän vuoden tulevista vaihtareista ovat saaneet suuren uutisen, eli isäntäperhetiedot! Juhlistaakseni tätä (toivottavasti) ainutlaatuista tapahtumaa minä ajattelin murskata teidän kaikkien unelmat kertoa 10 faktaa vaihtovuodesta. 

1. Vaihto-oppilaat eivät ole mikään tajunnan räjäyttävä asia koulussanne. Ehkä muutama utelias (ja rohkea!) uskaltaa tulla kysymään ne samat kysymykset, jotka tulet kuulemaan ensimmäisten kuukausien aikana miljoona kertaa.

"Mistä olet?"

"Miksi juuri tänne?!" Paikalliset eivät vain voi käsittää, miksi joku haluaisi tulla heidän maahansa.

"Kuinka kauan olet täällä?"

Voitte siis unohtaa kaikki haavekuvitelmat luoksenne ryntäävästä ihmislaumasta, josta jokainen haluaa olla sinun uusi Best Friend Forever. Ihmiset yleensä ujostavat vaihtareita, koska he ovat toisesta kulttuurista ja pelkäävät loukkaavansa heitä tarkoituksetta, puhuvat eri kieltä, eli ymmärtäminen ei ole taattu ja sitten tulee kiusallisia hetkiä ja ovat täällä vain vuoden, ei välttämättä ole vaivan arvoista. Anteeksi, jos rikoin kuplanne. :'c

2. Pakatessa ei kannata yrittää tyhjentää koko vaatekaapin sisältöä matkalaukkuun, koska on erittäin epätodennäköistä, että se onnistuu. Paitsi, jos on erittäin pieni vaatekaappi ja iso matkalaukku. Kannattaa jo pakatessa miettiä, että mitä oikeasti tulee käyttämään ja että ne tavarat pitää saada takaisinkin. Pakkaamisen jäljiltä vaatekaappiin jääneiden vaatteiden kanssa on sitten hyvä miettiä, että käyttääkö niitä todella vai voiko ne heittää mäkeen. Vaihtovuosi on siis loistava tilaisuus vetää vaatekaappi uusiksi, sillä vuoden aikana tulee ostettua paljon. Eikä sitä kaikkea tavaraa saa mitenkään ängettyä niihin samoihin matkalaukkuihin kuin lähtiessä, joten täytyy alusta asti vain hyväksyä se, että vaikka Royal Mail ei olekaan se luotettavin asia koko maailmassa, niin postipate saa silti kannettavaa. Ja perhe, jos he tulevat sinua tapaamaan vuoden loppupuolella: heille voi ovelasti sujauttaa paljon tavaraa, nimimerkillä Ensi viikolla.

3. Nyökkäilemällä ja hymyilyllä pääsee yllättävän pitkälle, jos kielimuuri yllättää. "Smile and agree" on vaihtareiden tunnuslause.

4. Jos tarjotaan jotain, ota se. Paitsi huumeet, alkoholi etc. Mutta jos tarjolla on reissuja tai retkiä jonnekin niin messiin vain. Et halua jäädä paitsi kaikista mahtavista tilaisuuksista, jotka purjehtivat ohitsesi.

5. Jos juotte alkoholia/rikotte muuten vain järjestön sääntöjä, niin please, pretty pretty please, miettikää etukäteen, kuinka suuri kiinnijäämisen mahdollisuus on. Olen katsonut tarpeeksi monen juoneen itsensä känniin, jääneen siitä kiinni ja he ovat joutuneet palaamaan kotimaihinsa ihan vain tyhmyyttään. Siis se aivotyöskentelyn määrän vähäisyys on välillä pöyristyttävää! En kannusta ketään rikkomaan sääntöjä, ne ovat  kehitetty tarkoituksella mutta teini-ikäinen lähtee ulkomaille vuodeksi ja mahdollisesti täyttää vielä 18 vuottakin siellä, niin mitäköhän on odotettavissa?

6. Vaihtareiden sanotaan olevan kuin raskaana olevia naisia: heillä ovat tunteet pinnassa ja syövät jatkuvasti. Julmaa ja surullista mutta totta. Jokainen, joka yrittää kiistää sen on väärässä.

7. Jyvät erottuvat akanoista: vaihtovuoden aikana näkee, ketkä Suomen kavereistasi oikeasti pitävät sinuun yhteyttä ja ovat kiinnostuneita sinusta. Tosiystävyys kestää välimatkat.

8. Jos haluat olla laiska opiskelija, vetoa ymmärtämättömyyteen ja kielimuuriin. Tosin minä idioottina menin heti alusta lähtien innoissani mukaan eikä tässä vaiheessa vuotta tuota tekosyytä nieltäisi minun kohdallani kauhean sujuvasti.

9. Hyväksy, ettet voi suunnitella koko vuottasi. Asiat tapahtuvat, jos ovat tapahtukseen ja sinulla on yleensä aika vähän vaikutusvaltaa. Muista kuitenkin, ettet lähde ulkomaille vain shoppaillaksesi lempikaupoissa, joita ei Suomessa ole. Nämä oppilaat putoavat pilvilinnoistaan nopeiten maahan. Ja se sattuu ja vaikka olisikin laskuvarjo, niin vähän tömähtää.

10. Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä: ottakaa kaikki ilo irti ja repikää se riekaleiksi. Tämä on teidän vuosi, tarttukaa jokaiseen mahdollisuuteen ja käyttäkää ne. Kiertäkää maatanne vaikka yksin, jos hostit eivät vie minnekään. Kukaan ei tunne teitä kyseisessä paikassa, joten antaa mennä vain. Aika tehdä elinikäisiä muistoja on nyt!

Toivon, että tämä on nyt avittanut tulevia vaihtareita edes hieman tai niitä, jotka pohtivat vaihtoon lähtöä. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ylös sieltä kotisohvalta ja seikkailulle. Elämä on riskien ottamista ja tässä on yksi. On oma asiasi tartutko siihen.

EDIT: Vilma blogissaan huomautti, että listaani olisi pitänyt lisätä suomen kielen taidon järkyttävä rapistuminen. Täällä blogissa sitä ei huomaa, mutta olen saanut monta tuntia kulutettua, kun olen miettinyt, mikä on roundabout (=liikenneympyrä) suomeksi tai miten suojella-sana taipuu suojeluspyhimyksessä. Ennen kuin löysin sen oikean ratkaisun kokeilin suojellapyhimystä, suojapyhimystä, suojuspyhimystä ja niin edespäin. Rehellisesti kesti yli kaksi tuntia ennen kuin keksisin mikä se oikeasti todellisuudessa olikaan. Eli varsinkin tälläiset "vaikeammat" sanat ja yhdyssanat tuuppaavat häiriintymään ja sanajärjestys. Siitäkin saisi niin paljon juttua kirjotettua, mutta taidan jättää sen tekemättä.

Life is either a great adventure or nothing.

Tuo mahtava Helen Kellerin toteamus innosti minut lähtemään suurelle seikkailulle, varsinkin, kun ulkona oli tapahtunut ihme: aurinko paistaa täysillä ja on oikein ihanan lämmin. Rohkenin ulos tunikassa ja ajattelin ottaneeni suuren riskin mutta sitten vastaani käveli tyttö mikroshorteissa. No jaa, lämmin oli kuitenkin.

Lähdin ulos harhailemaan kamerani kanssa ja tunnin vaeltelun jälkeen löysin täysin sattumalta yhden hienon puiston. Koko paikka oli aidattu ja minua hieman jännitti mennä porteista sisään, koska se paikka näytti niin hienolta. Vastaani kuitenkin huristi lasten potkulaudalla mies, joka jahtasi karannutta vekaraansa, joten pörhistelin eteenpäin tyytyväisenä.

Koko alue oli valtava ja minun oli pakko pysähtyä ihastelemaan "nurmikeilausta", jota vanhat papat vetivät into piukassa. Minusta se näytti keilauksen ja petanguen risteytykseltä mutta ne isot mustat pallot, joita heitetään olivat kevyitä. Jollakin papalla oli keppi, jolla hän keräili "heittomatot" ja kuulat maasta ilman, että tarvitsi kumartua. Kyllä ne papparaiset olivat sitten herttaisia!

Hehkutan vielä tähän loppuun muistikirjaa, jonka ostin viime viikolla Lontoon Camden Townista. Se on oma raapustuskirjani, jonne kirjoitan kaikki nerokkaat ja vähemmän nerokkaat ideat. Päiväkirjaa en jostain syystä ikinä kykene pitämään ja tälläinen epäsäännöllisempi vaihtoehto on minun mieleeni. Toisaalta tuohon olen kirjoittanut keskimäärin kolme kertaa päivässä...

Omistan tämän kirjoituksen Vilmalle, joka ei päässyt kanssani seikkailulle, vaikka olisikin halunnut. Käykää siis katsomassa hänen vaihtaribloginsa, klickklick!

EDIT// Poltin niskani ja koen sen jotenkin erittäin hyväksi asiaksi, koska kesä tulee! Mutta nyt sattuu. D:

Pieniä aiheita pieneen iloon

• Jozef ja minä ollaan täyspölvästejä yhdessä, jumankauta, että meillä on pokkaa. Mutta se on mahtavaa.
• Se hetki, kun mulle tuli kuuma takissa ja pitää kävellä kouluun T-paidalla. Useana päivänä.
• Ben 'n Jerry's -jäätelö on kaupassa alennuksessa ja maksaa vain kaksi puntaa (~2,5 €).
• Sain Suomen koulusi opettajilta terveisiä. Minua ei ole ihan kokonaan unohdettu.
• Tulen kouluun kertoakseni hyviä uutisia: tänään on keskiviikko, joten perjantai on vain kahden päivän päässä. Ihmiset huutavat minulle "jäätkö toiseksikin vuodeksi tänne?" ennen kun ehdin kertoa uutisiani.
• Suunnittelemme Jozefin kanssa lähtevämme etsimään lohikäärmeitä. Voin ratsastaa omalla sitten kouluun.
• Narsissit onneksi vain jatkavat kasvuaan, täällä kaksi kuukautta ei riitä auringosta nauttimiseen. Valitettavasti osa alkaa jo lakastua.
• Näin joutsenten jahtaavan hanhia. Hanhet ovat pahuuden ruumillistumia.
• Sain postissa meno-paluuliput Lontooseen ja takaisin. Perheeni tulee tänne huhti-toukokuun vaihteessa ja pääsen luopumaan talvikamoistani ja tekemään tilaa matkalaukkuun. On niitä kyllä kiva nähdä, vaikka siskoja taitaa Lontoo kiinnostaa enemmän kuin minun tapaaminen.
• Pääsen Lontoossa kuuluisaan taidemuseoon vaeltelemaan. Menen varmaan vanhempien kanssa, koska pikkusiskoja ei voisi vähempää kiinnostaa ja isä ja äiti eivät halua päästää minua silmistään.
• Menen Harry Potter -teemapuistoon, mikä on kaikkien elokuvien lavastukset muutettu nähtävyydeksi. Siellä voi juoda kermakaljaa, lentää luudalla trikkitaustaa vasten, käydä koputtamassa Likusteritie 4:sen oveen (ne rakensi sen kadun), Viistokujalla tai ostamassa oman taikasauvan. Minua ei tule saamaan sieltä ikinä pois.
• Ihanat yöunet ovat niin parhautta. Sen tajuaa erityisesti silloin, kun on aamuyöstä illalla mennyt liian myöhään nukkumaan ja aamulla on aikainen herätys.
• Kouluun pääsiäisloman aikana ilmestynyt jukeboxi. MTV:n täysillä toitottaminen niistä taulutelkkareista kävikin tylsäksi. Siihen voi laittaa soimaan vaikka Dancing in the Moonlight ja hoilata mukana taikka sitten Justin Bieberiä ja karata ruokalasta alkusointujen aikaan ennen kuin alkaa ruokaa lentää sinua päin.
• Listojen tekeminen. Elämän tärkeimpiä asioita, joita ilman olisin ihan hukassa.

KEVÄTKEVÄTKEVÄTKEVÄTKEVÄTKEVÄTKEVÄTKEVÄTKEVÄTKEVÄTKEVÄTKEVÄT

koska nousen maailman ensimmäiseen rakettiin ja minun täytyy muistaa mistä olen

Ryhdyin taiteelliseksi, koska en halua tehdä läksyjä.

Kolme esseetä kirjoitettavana.

Koulu alkaa taas huomenna.

Kesä voisi tulla jo.

they'll steal your throne and break your crown

Ystävättäreni Jutta lensi alkuviikosta Suomesta asti tänne sateiselle saarelle ja saapui luokseni Bristoliin vielä tiistain puolella. Keskiviikkona teimme päiväretken Lontooseen ja juoksimme suurimmat nähtävyyden heti läpi, joten olimme jo kuudelta illalla valmiita palailemaan hotellille. Torstaina käytiin koko maan toiseksi suurimmassa Primarkissa ja minä pääsin nettiyhteyden luokse Starbucksiin. Perjaintaina matkasimme Walesin pääkaupunkiin Cardiffiin ja lauantaina käväisimme sateisessa Swanseassa. Illat vietimme ruokaa syöden ja leffoja katsellessa. Narnian tarinat ja Prinssi Kaspian tosin onnistuttiin tiivistämään 45 minuuttiin, koska kelasimme kaikki tylsät kohdat.

Tänä aamuna saatoin Jutan bussiin ja tunsin itseni huolestuneeksi äidiksi, kun näin hänen kapuavan linkkariin sisään. Oli kyllä aika mahtavat päivät, tässä kohokohtia (osuvasti kaikki on Lontoosta.........) muun muassa KARHUHERRA PADDINGTON (kauan eläköön lapsuus!) ja minun matkani Tylypahkaan on nyt virallisesti alkanut.

niin monta seikkailua, jotka eivät voineet tapahtua tänään

Minun tekee hirveästi mieli seikkailemaan mutta lauantaista asti olen vain (erittäin epätoivoisesti) yrittänyt saada läksyjä tehtyä. Mutta koska opettajat haluavat esseet näpyteiltynä eikä käsinkirjoitettuna, on Facebook ynnä muu sosiaalinen media auki taustalla, mikä ei nyt novellianalyyseja kauheasti avita.

Katsottiin eilen illalla hostisän kanssa Kuinka koulutat lohikäärmeesi -leffa (käännetäänkö se noin?). Olen aina halunnut nähdä sen ja kun vahingossa törmäsin siihen BBC:llä niin siihen istahdin ja valmistauduin puolustamaan kaukosäätimiä hostisältä mutta onneksi häntä ei haitannut. Suurin kummastukseni oli, että kyseinen leffa tosin alkoi vasta 20:30 sunnuntai-illalla, että ei sitä kauhean pienet vekarat kyllä tuijotelleet. Eivät tiedä, mitä menettivät. O.O

Koko vaihtovuotta on enää reilu kaksi kuukautta jäljellä, mikä on ihan täysin olematon määrä. Kauhean haikea fiilis, koska täytyy jättää Wales ja kaikki muu taakseen ja palata Suomeen, enkä tiedä, koska pääsen tänne takaisin. Onneksi muutama kaveri on jo luvannut raahautua ensi vuoden kesällä Suomeen.

Toisaalta en malta odottaa. Suomi. SUOMI. Koti. Kesä. Kaverit. Perhe. Minulle on ensi kesäksi niin julmetusti tekemistä, että on varmaan ihan hyvä, että äiti puhui minut pois kesätöihin menemisestä. Katselen kauhun vallassa huonettani ja mietin, miten olen kerännyt kaiken tämän krääsän kahdeksassa kuukaudessa. Taitolaji kai tuokin.

kun päivänvalo hiipuu, me leikimme pimeässä, kunnes on kultaista taas

Kolme mahtavaa päivää Emilian luona, syötiin hyvää ruokaa, shoppailtiin liikaa, katsottiin elokuvia ja pidettiin suunnattomasti hauskaa. Ja minä täytin 18 vuotta mutta vaikka olen fyysisesti täysi-ikäinen, olen henkisesti viisi-vuotiaan tasolla. Enkä siitä aikuistu.

Kun tulin kotiin, hostisä oli hankkinut meille pitsaa ja pienen kakun, missä oli Walesin lippu, joita me mutustelimme mukavasti. Hostäiti oli unohtanut minun merkkipäiväni ja sai myöhemmin illalla hostisältä puhuttelun. :3

I had three amazing days in Bridgend, we ate really good food, shopped too much, watched films and had so much fun. And I turned eighteen and although I'm considered as an adult now I'll always be a five-year-old. And I won't grow up.

When I came back home my hostdad had got us some pizza and a small cake where was the flag of Wales. My hostmum had forgotten my birthday and she can be a mood killer. D:

Ja minä olen polvillani, etsin vastausta. Olemmeko ihmisiä?

koska tuhatkahdeksansataa-luvun ajatusmaailmassa oli pahasti häikkää
because in the 19th century people didn't know a damn thing

Hirveästi läksyjä. Olen nälissäni. Olen siivonnut koko päivän. Tein kahdet shortsit rikki menneistä housuista. Keräsin kasan vaatteita, jotka heitän pois. Pakkasin kamojani reppuun, koska menen Emilialle kolmeksi päiväksi pitämään hauskaa. Täytän kolmen päivän päästä 18. Hostvanhempani eroavat. Talo on myynnissä. Minusta tulee avioerolapsi. Onneksi pääsen pois alta muutamaksi päiväksi.

A lot of homework. I'm starving. I've been cleaning my room for the whole day. I made two shorts out of two broken trousers. I collected clothes which I'll throw away. I packed my things into a back bag 'cause I'll go to Cardiff for three days. In three days I'll turn 18. I'm glad I can get away for few days.