Rugby match - taas vaihteeksi

Tänään ahkerana lapsena kävelin ruokakauppaan ostamaan mustikoita ja sitten Ottavian kämpille, missä hän vietteli päiväänsä yksinään ja kaipasi seuraa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä pubiin peliä katsomaan Jozefin kanssa mutta Jooseppi jäi kotosalle sairastamaan, joten päätimme majoittua Ottavian hostperheen asuintiloihin. Napostelimme mustikoita, joimme kokista ja söimme mehupuikkoja rugbya televisiosta katsellessamme. Vastakkain olivat Skotlanti ja Italia, ja minä koin pienen identiteettikriisin. Minä pidän Skotlannista ja koska skotit on walesilaisten kavereita, niin kaiken logiikan mukaan kannattaisin Skotlantia. Mutta Ottavia italialaisena intohimoisena rugbyihmisenä (rugby on iso juttu Italiassa ja hänen porukat ovat tiesmissä valmennusryhmässä) panikoi sohvalla niin ei minulla ollut sydäntä alkaa hurraata huutamaan Skotlannin puolesta. Loppuen lopuksi Skotlanti voitti 34-10 (en osaa selittää pistetaulukkoa, en itsekään tajua sitä ihan kokonaan, ottakaa siis yhteyttä ystäväämme Googleen). Heti perään tuli Wales-Ranska ja jäinkin kuuntelemaan kansallislaulut sekä katsoin kick offin ennen kuin lähdin takaisin taapertamaan kotiin. Wales voitti Ranskan lukemin 6-16, HYVÄ POIJJAAT!!! Suurin osa maajoukkueen pelaajista tulee Llanellin kotijoukkueesta Scarletseista, joten aaaaaah, voi tätä voiton huumaa!

Sen voin sanoa, että tämän vuoden jälkeen nauran kaikille Jenkkilän high schoolien hymypojille, jotka pelaavat amerikkalaista jalkapalloa. Rugby on isojen miehien hommaa ainoastaan shortsit ja paita suojana (okei, kyllä niitä naurettavia kypäriäkin näkyy :DD) ja jenkit liiskaantuisivat alle.

P.S. Haluaisin kuulla TEIDÄN stereotypioitanne brittiläisistä ihmisista ja Iso-Britanniasta. Oli se sitten poliisien oudot kypärät taikka punaiset puhelinkopit, niin kirjoittakaa vaikka vain yksi sana tuonne kommettiboksiin. KIITOS ARMAAT.