Taitoa se vaatii vaan, nähdään Las Palmasissa

Valitettavasti en ole minnekään lähdössä, siteerasin vain siskoni laulua, jonka hän veti hatusta juuri äsken aamupalaa mutustellessa.

Mainitsinkin aikaisemmin, että hui, bloggaamiseen jää koukkuun! Tästä johtuen olen perustanut uuden blogin, pahvilaatikkoihme, jonne kirjoitan elämän pienistä asioista ja liittelen hirmuisesti kuvia, pinky swear!

Eipä tässä muuta, tulin vain vähän mainostelemaan tuota toista blogia. Kesän jatkoja!

Home not so sweet home

Kotiinpaluu tapahtui sekavissa merkeissä.

Viimeinen viikko Walesissa oli hirveä, hyvästien sanominen oli jumalattoman vaikeaa. Winchesterissä viimeinen ilta oli suorastaan legendaarinen ja se meni mukavasti energiajuoma-pärinöissä Mikeyn ja Vilman kanssa. Lento sitten olikin 1,5h myöhässä mutta kirisi melkein tunnilla ilmassa. Kotona olen ollut vuorotellen turhautunut, väsynyt, itkuinen ja raivoinnut.

Ei hyvin mene ei.

SUOMI-PORUKKA. 

Chigago-girls. Tällä porukalla lähdettiin leirille ja tällä porukalla tultiin sitten takaisin.

Happy Days

Hengattiin tänään koko koulupäivä kaveriporukalla riehumis-meiningillä, sillä koko päivä oli jostain syystä hypäreitä täynnä. Koska en päässyt Ottavian syntymäpäiväjuhlille, niin annoin hänen lahjansa tänään koulussa ja hän tykkäsi leluaseestaan aivan suunnattomasti ja siitä tuli välitön hitti koko porukassa.

Pelattiin jalkapalloa monessa kahden hengen joukkueessa ja yhden maalin kanssa ja oli sika hauskaa! Sitten kun laji vaihtui rugbyyn niin jäin suosiolla hengailemaan varjoon -oli kuuma!- ja ottamaan kuvia.

Meidän ydin-kaveriporukka koostuu varmaan 15 ihmisestä plus ns. kiertolaiset ja tytöt on vähemmistönä. Tulee kova ikävä näitä kaikkia ja lupasinkin Williamille tulevani vielä maanantaina kouluun englannin tunneille, sillä hän ei pääse kouluun koko loppuviikkona. Aikataulu on tiukka, mutta mitä sitä ei tekisi kavereiden hyväksi?

Koulu järjesti pienet teekutsut meille vaihtareille mutta Theo ja Tati loistivat poissaolollaan. Lempiopettajia oli kutsuttuina ja rehtori vaati meitä palaamaan vielä muutaman kerran. Lisäksi saimme useat sähköpostiosoitteet opettajilta, mihin meidän täytyy ilmoittaa, kun olemme saapuneet turvallisesti kotimaahan ja sitten opiskelun ja uran kehittymisestä.

"En vain saa miun päätä sen ympärille. Eiku, ei se toimikaan suomen kielessä."

Tänään käynnistyi viimeinen kokonainen viikko Walesissa ja ai että kun on mukava sää. Istuskeltiin kavereiden kanssa rannalla ja minä väkersin daisychain:in, eli päivänkakkaroista tehdyn seppeleen, jonka olen oppinut täällä tekemään. Lahjoitin sen Oliverille, joka liittyi seuraamme yllättäen huutaen "Hello bitches!" tavalliseen tapaansa. Tulee ikävä sitä. ;__;

Käytiin Jozefin kanssa vetämässä kunnon luksuslounaat, koska oli kahden tunnin hypäri juuri sopivasti keskellä päivää. Ah, olipa hyvä salaatti ja ihanat täysjyvä-pitaleivät. Elämä on kaunista.

Keskiviikkona lähden Jozefin kanssa Swanseahin moikkaamaan erästä norjalaista vaihtaria nimeltä Jonathan ja suunnitelmissa olisi laasersota! Lauantaina on kaverin syntymäpäiväjuhlat eräässä sarjakuvakaupassa, minne pitää pukeutua televisio-/sarjakuvahahmot -teemalla. Ajattelin olevani Hermione Granger, koska minulla on Rohkelikon huivi täällä ja jos meikkaisin naamani kissaksi ja kärvennän kiharran hiukseni niin eiköhän se olisi siinä.

Jossain vaiheessa pitäisi vielä ehtiä pakkaamaan, lähettää postipaketti, ostaa tuliaisia, käydä kavereilla, lukea kokeeseen ja tavata aluevalvoja. Ei tule onnistumaan.

Elan Valley

Suuri kiitos Emilian hosteille, jotka veivät meidät tänne ja heittivät minut vielä kotiinkin, mikä aiheutti heille muutaman tunnin kiertoreitin.

"I'm not goin' to drag this stone any further! The holy place is going to be here 'cause that stone ain't movin' anymore!"

Miten Stonehenge päätyi keskelle ei mitään?

Emilian kanssa katsottiin Doctor Whota asian mukaisella varustuksella, syötiin nimittäin Jammy Dodgereita ja Jelly Babies -karkkeja, sillä halusimme noudattaa Doctorin ruokavaliota. Olen onnistunut luomaan hirviön, sillä jätin yhden tuotantokauden Emilialle katsottavaksi, sillä hänen piti nähdä se.

Matkattiin myös Stonehengelle, kun kerran täällä Iso-Britanniassa ollaan. Matka alkoi junalla Cardiffiin, missä vaihdoimme junaa ja suuntasimme Salisburyyn. Sieltä otimme bussin Amesburyyn ja kävelimmekin kylän keskustasta muutaman kilometrin Stonehengelle, osittain myös moottoritien varrella. Paluumatkalla olimme väsyneitä mutta eräs jenkkiläinen nainen päätti viihdyttää meitä höpöttämällä Grand Canyonista ja Atlantan Coca Cola -museosta. Väsähdimme ihan totaalisesti Emilian kanssa junassa, mutta seuraavana päivänä meitä odottikin aikainen herätys, sillä lähdimme Walesin maaseudulle hänen hostiensa kanssa.