Lihavat oravat nimeltä Tauno ja Pena Cardiffin asukit

Tämä viikko meillä on vapaata koulusta ja Ottavia lähti viettämään lomansa kotimaahansa Italiaan, Tati päätti osallistua järjestön järkkäämälle matkalle Lontooseen neljäksi päiväksi, hostäiti lähti viime viikolla Englantiin äitinsä ja ystävättärensä kanssa ja hostisä käy töissä, joten minä olen ollut viimeiset pari päivää yksinäni talossa. Suomalainen kun olen, olen nauttinut täysin siemauksin yksinäisyyden tuomasta rauhasta mutta olin hostisän mukaan alkanut menettää järkeni viimeiset hivenetkin. Voi olla, että eilen jättämäni viesti eteisen pöydälle sai hänet tekemään sen johtopäätöksen. Olin nimittäin katsellut Disneyn klassikkopiirrettyjä koko viikonlopun ja muutaman jakson Doctor Whota, mitkä inspiroivat minua kirjottamaan astetta dramaattisemman tarinan. Eipä aikaakaan, kun olin jo kirjoittanut A4:n täyteen tekstiä, jossa kerroin haluavani toteuttaa unelmani ja karkaavani ja kiitin kaikesta huolenpidosta, ynnä muuta yhtä luovaa. Allekirjoitin sen vielä omakseni mutta jälkikirjoituksessa mainitsin lähteneeni ruokakauppaan ja palaavani pian takaisin. Hostisä nauroi katketakseen ja sanoi, että minun pitää päästä ulos.

Suuntasin eilen siis Cardiffiin tavatakseni Emilian (jonka blogia pääset terrorisoimaan klikkaamalla tätä) ja tutustuakseni tähän historialliseen kaupunkiin, joka on rakennettu kirjaimellisesti keskiaikaisen linnan ympärille. Tosin ostoskeskus tuli tutummaksi jostain syystä... Käytiin Mäkissä syömässä ja pyöriteltiin silmiämme siellä olevalle "liikenteenohjaajan" kuiville vitseille, joka ohjasi asiakkaat lyhyimpiin jonoihin. Seuraavaksi mentiin Starbucksiin, jossa mietittiin, kuinka itsestään selvyydeksi joku Primark ja Starbucks on oikein tullutkaan meille ja takaisin Suomeen palatessa tulee olemaan ihan orpo olo ilman kaiken maailman HMV:itä ja junamatkoja (mulla ainakin).

Emilia näytti minulle erään puiston linnan vierestä, missä sitten kamerat kourassa kuvattiin. Ruskaa täällä tosin ei vielä ainakaan ole ja ruohokin kasvaa vielä ihan vihreänä. Mutta on aivan jäätävän kylmä ilma jatkuvasti, ja  vaikka olemmekin Emilian kanssa suomalaisia, se ei tarkoita, että meillä ei olisi tuntoaistia, kuten useammat paikalliset tuntuvat olettavan. Me osaamme pukeutua oikein.

Tavatkaa hyvin syöneet Tauno ja Pena.

Maria A.K.A Kurrekuiskaaja

mistä näitä paketteja oikein tulee?

Eilen aamulla sain paketin Jutalta, mistä voitkin lukea tästä ovelasta linkistä ja tänä aamuna jälleen kerran joku hakkasi ovea. Täällä on tapana käydä aina postipaketin kanssa ensimmäiseksi oven takana koputtelemassa useampaan otteeseen useamman päivän ajan, siltä varalta, että joku olisi kotosalla ja sitten vasta viedään paketti postitoimistoon, mistä voi käydä omatoimisesti kyselemässä, jos se olisi siellä (ikuisesti katkera edelleen... syy on yksinkertainen). Hostäidin piti olla kotona tänään ja minä istuskelin yläkerrassa sängylläni masentuneena kipeästä kurkustani ja tukkoisesta nenästäni, joten ignoorasin täysin ensimmäisen koputuksen. Mutta kun en kuulutkaan kenenkään menevän avaamaan ovea ja oveen koputettiin uudelleen menin avaamaan oven. Mies kysyi hostäitiä mutta olin tullut jo siihen tulokseen, että se on häipynyt jonnekin jättämättä minulle viestiä, joten sanoin miehelle, että eipä ole täällä. Huomasin kuitenkin, että näyttipä tuo paketin osoitelappu tutulta, aivan kuin Suomen Postin. Paljastui, että se oli minun vanhemmiltani. Tosin minulle piti tulla tieto sähköpostiin ja/tai tekstarilla mutta kaipa ne niitä alkaa lähettelemään, jos minua ei saada kiinni.

Paketista löytyi mm. 

• Angry Birds -pyyhe ja pikkanen muumipyyhe (nyt minulla on niitä kaksi täällä, mitä minä oikein teen niiden kanssa?) Tulevat vaihtarit: kaksi pyyhettä ei minun kohdalla ainakaan mahtunut matkalaukkuun ja Finnair muutenkin valitti ylipainosta ja jouduimme pulittamaan 40 € mutta tämä tietysti riippuu täysin matkatavaravirkailijasta, tunteeko tämä lainkaan sääliä vai ei. Minun matkalaukulla oli ylipainoa vain neljä kiloa ja samaten muutamalla muulla vaihtarilla ja minä olin ainoa, joka siitä joutui maksamaan korvauksia. Tai iskä maksoi.
• Elovenan minuuttipuuroja
• ruisleipää Äiti, miksi oi miksi, laitoit Ruisrokkia, minä inhoan sitä, kyllä sinä sen tiedät! Mikä vika Fazerin Puikulassa on?
• amigurumi-kirja ja neulontalehtiä Äiti vihjailee raskaasti. Tein sille viime jouluksi flamingon ja nykyään se nukkuu aina se kainalossa. Iskä-raasu, korvattu pehmoflamingolla.
• lankoja
• joulukalenteri Täällä kaikki kaupat ovat täynnä joulukrääsää ja on ollutkin jo useamman viikon ajan vaikka halloweenistakaan ei olla vielä päästy ylitse. Ihmiset ovat tehneet into piukassa jouluostoksia kesäkuusta lähtien, enkä nyt puhu joistain jouluun hurahtaneista tai viisaista ihmisistä, jotka ovat osanneet varautua. Ei, ihmisillä tarkoitan lähes jokaista ihmistä täällä. Paitsi luonnollisesti itseäni.
• Historia-lehtiä Äiti vaatimalla vaati, että jatkan tilausta, koska hän haluaa jonkin asian elämäänsä, mikä vakuuttaa, että Maria on tulossa takaisin. Jos lehden jatkotilaus on se, mitä hän haluaa, so be it.
• Improbatur-lehti Ilmeisesti minun pitää pysyä ajantasalla Suomen lukiolaisten elämästä täälläkin.
• herkkuja Ruoan piilottaminen hostäidiltä oli helppoa kuin heinänteko (en ole koskaan yrittänyt), koska hän ei ollut kotona. Ei sillä, että hän tulisi huoneeseeni ja söisi ruokani mutta jos hän näkee, että olen saanut herkkuja niin hän aivan varmasti jonain iltana sanoo minulle, että hänen tekee mieli karkkia/suklaata/salmiakkia/ruisleipää (hän syö kaikkea), että Maria käypä hakemassa hänelle siitä sinun paketistasi. Ensimmäisen kerran vain lamaannuin hetkeksi röyhkeydestä ja sanoin, että ne on yläkerrassa, haen joskus toiste. Mutta loppujen lopuksi hän sai salmiakkia ja minä aloin piilottamaan herkkujani pieneen käsimatkatavaralaukkuuni, jossa on numerokoodi.
• englannin kirjoja Täytyy tarkistaa pari kielioppisääntöä.

P.S. Naapurissa on nyt noin kolmen viikon ajan ollut iso remontti käynnissä, koko asunto on vedetty paljaaksi, ja Remontti-Reiska apulaisineen on päättänyt alkaa tehdä taikojaa juuri minun makuuhuoneeni kohdalla. Ja vielä hyödyntäen koko valveillaoloajan hakkaamiseen, poraamiseen, sahaamiseen ja ties mihin muuhun, kun teini-ikäinen laiskimus haluaisi vielä nukkua. Mutta nyt mekkala on muuttunut äännekkäämmäksi, en tiedä johtuuko se meluisimmista vehkeistä vai seinän jatkuvasta ohenemisesta. Olen varma, että vielä jonain kauniina aamuna he tulevat läpi joko minun huoneeseeni tai kylpyhuoneeseen, joka on samalla seinällä. Näen sen jo sieluni silmin.

sydän matkaa laukussa

Omistan tämän postatuksen rakastakin rakkaammalle Jutalle Suameen (koska hän käyttää julmaa kiristystä), joka pelasti minun lomaviikkoni lähettämällä minulle paketin. Royal Mail pääsi yllättämään ja sain paketin kotimaastani (ilmeisesti) pian. Tosin olin kyllä yllättynyt, olet Jutta nopea liikkeissäsi. Pakastan sua. <3

Tässä eräänä päivänä menin ja ostin hollantilaista lakritsia, kun halvalla sai. Ja koska ainekset oli kirjoitettu toiselle puolelle ensin hollanniksi, sitten suomeksi ja sen jälkeen vasta englannin kielellä, oi halleluja! Luonnollisesti minun piti mennä se pussi ostamaan. Kadutti. Lakritsi oli purukumimaista ja maistui kitkerältä, hyi yäk. Mutta Jutta tuli ratsastaen valkealla ratsullaan tänne Walesiin postissa pelastaen minut tältä kylmältä ja tunteettomalta maalta. Kiituus. <3

Draama-porukan matka Cardiffiin

Eilen siis julmasti pakenin historian tunnilta, kun olimme juuri aloittaneet Elizabeth I käsittelyn mennäkseni Drama Halliin nimenhuutoon ja saamaan varmaankin maailman turhimman Cardiffin kartan. Olimme siis suuntaamassa Walesin pääkaupunkiin katsomaan näytelmää, jonka nimi oli Beautiful Burnout (piti tarkistaa nimi bussissa, koska en vain kyennyt muistamaan asiaa). Oltiin jo bussissa kuin eläviä kuolleita Jozefin kanssa ja tunnustan, nukahdimme sinne. Heräsin Cardiffin esikaupunkialueella, kun oikean käteni sormet olivat puutuneet (olin nojannut koko matkan käteeni) ja Jozef nukkui pää minun olkapäällä. Kyllä, olimme taas Jozon kanssa yhdessä liikenteessä, ylläripylläri. Näytelmä tosin alkoi vasta 7:30PM, joten kaupunkiin tutustumista shoppailua oli luvassa sellaiset mukavat reilu neljä tuntia.

Jozo ja minä suuntasimme ensimmäisenä - minnekäs muuallekaan kuin - vessaan, koska eräs nimeltä mainitsematon ei vain tajunnut mennä ennen lähtöä. Käytiin H&M:ssä (ihan kotoisa olo), jonne minä onnistuin kadottamaan sen. Ostin itselleni uudet legginsit ja Jozef taas niin paljon vaatteita, että sen sydäntä raastoi, kun sen katseli kasvavaa hintaa kassakoneessa ja lupasi (minulle vai itselleen), ettei osta kuin kaksi kirjaa maksimissaan. Waterstone's:issa hän viiden kirjan kanssa pyöri ihan tyytyväisenä. Jozef on yhtä intohimoinen kirjojen lukija kuin minä ja suomiperhe ainakin tietää, että minä menetän kaiken kiinnostuksen ja kyvyn sosiaalliseen kanssakäymiseen saadessani kirjan käteeni... Mutta rakastan Waterstone's-kirjakauppoja, niissä on sitä vanhan kunnon kirjakaupan tunnelmaa.

Ottavialla on niin negatiivinen asenne kaikkeen roskaruokaan tai mikä vihjaakin hieman friteerauksesta (fish 'n chips, not going to happen), joten oli oikeastaan aika mukavaa ja jotenkin lohduttavaa mennä Burger Kingiin (tosin haluaisin nirhata sen naisen sieltä tiskin toiselta puolelta, joka alkoi palvelemaan toisia asiakkaita, kun minä en ollut vielä saanut omia ruokian, vaikka ne siellä hänen vieressään olivatkin valmiina ja oli niin flegmaattinen nainen, että huh).

Bongasin Suomen lipun Cardiffin linnan muurilta, siitä Walesin lipun viekusta (okei, oli siihen Kreikka tunkenut väliin, mokomatkin) ja olin ihan into piukassa. Mutta Jozo ei minun intoani tajunnut, joten otin yhteyttä Emiliaan, joka siellä Cardiffin lähistöllä majailee. Hänellä oli sitten squash-treenit siellä ja nähtiin varmaan viiden minuutin ajan. Oli niin ihanaa nähdä Emilia, vaikka edellisestä kerrasta on, mitä, pari viikkoo? Anyway, suomenkieli ei sujunut enää, mikä on jo pelottavaa, mikä johti siihen, että hilaan takapuoleni takaisin Cardiffiin ensi viikolla, kun meillä molemmilla on viikon half-term holiday.

Itse näytelmä kertoi nyrkkeilijästä, joka lopulta sai aivovaurion. Se oli tosi hyvä näytelmä ja väliajan puuttuminen sopi siihen kovan tahdin takia. Muutama kriitikko bongattiin ja näytelmän jälkeen olikin jonkin muotoinen kyselytuokio näyttelijöiden ja ohjaajan kanssa.

Loppukevennys.

//EDIT: Koska Naamakirja ja Skype on täynnä Suomeen laskeutuneesta ensilumesta niin pitihän minunkin sitä hieman juhlistaa laulamalla Maamme-laulu, heiluttamalla Suomen lippua ja vetämällä minun ihana poropiponi, jonka löysin eilen Primarkista kolmella punnalla.

huonot päivät

Eilen oli huono päivä. Aamulla alkanut päänsärky jatkui iltaan asti pillereistäni huolimatta ja seuraavana päivänä oli kaksi koetta. Olin nälkäinen mutten kuitenkaan saanut mitään alas. Krapularuoka olisi ollut juuri sopivaa mutta mangot eivät kuulu mielestäni siihen joukkoon, joten ei syöty sitten mitään, koska kauppaankaan ei jaksanut raahautua. Kokeisiin lukeminen ei sujunut, ja olin valmiiksi kärttyinen, kun juttelin vanhempieni kanssa Skypessä, joten äitini jatkuva valitus kynsieni ja hiusteni pituudesta ei kauhesti piristänyt. Äitini oli juuri aikaisemmin saanut ärsytyskohtauksen isääni kohtaan, joten eipä aikaakaan, kun kaksi jääräpäätä oli ajautunut riitaan ja kyräilivät toisiaan internetin välityksellä. Sovittiin kyllä riita, mutta ei me oikein mistään juteltu, oltiin vain hiljaa suurin osa ajasta. Äiti ja iskä soitti sitten uudelleen illalla ja sama homma jatkui, tosin tunnelma oli kevyempi (oli saanut ruokaa) ja jutusteltiin vähän enemmän. Tuntui jotenkin paremmalta olla hiljaa ja tietää, että se toinen oli siellä kuin jutella pölpöttää, kuten yleensä.

Tänään minulla oli englannin kaksoistunti (tässä kohtaa hostisä ilmoitti, että hän oli vaihtanut lavuaarin, että vesi on taas päällä, ja minä jatkoin tarinaani englanniksi: se alkaa tulla jo niin luonnostaan, että pelottaa) ja ensimmäisellä tunnilla tehtiin kokeen 1. osa. Kahdenkymmenen minuutin välitunnilla Jozef ja minä jäätiin luokkaan kahdestaan ja tehtiin kymmenen minuutin ajan jotain ihan turhaa, kun Jozo tajusi, että hetkinen, meillä on meidän koepaperit edelleen ja ollaan kahdestaan luokassa. Tässä kohtaa varmaan arvaattekin, mitä tapahtui, mutta ei hätää. Mun vastaukset oli jo tarpeeksi hyvät ettei ne tarvinnu korjaamista, paitsi yksi kohta, jonka olin jättänyt tyhjäksi. Kokeen toinen osa oli niin helppo, että ihan itkettää.

Psykan koe ei mennyt hyvin. Kyllä läpi mennään mutta ei se ole sama. Heti, kun astuin sisään luokkaan pääni tyhjeni kaikista mitä monimutkaisimmmista termeistä, että teki mieli vain kääntyä kannoilla,lähteä kotiin ja tehdä se koe joskus toiste.

Maanantai ei kuitenkaan ollut niin hirveä kuin olisin voinut kuvitella. Bileiden takia lähennyin paljon minun uusien kavereiden kanssa ja huomenna olisikin leffailta yhden tytön luona, mutten valitettavasti pääse sinne, koska psykan koe osa II behavioural approach, joka on niiin paljon helpompi, kuin tämän päivän kokeen aihe. Olen käynyt Suomessa psykologia 1 -kurssin, mutta nämä käsittelee samat asia niin eri kantilta ja poimii eri asiat kuin minun lukiossani, että se on kuin opiskelisi kahta eri ainetta. Tosin perjantaina alkaa viikon mittainen half term holiday ja maanantaina olisi bileet jossain klubilla, minne pääsee vain rannekkeilla, joita saa vain jos tuntee oikeat ihmiset ja tietyn määrän päivässä. Minä en näitä ihmisiä tunne luonnolisestikaan, mutta riittää, että tunnet ihmisiä, jotka haluaa sinut mukaan ja tuntevat oikeat ihmiset. Neljä ranneketta puuttuu vielä...

Psykan kokeen tehtyä sai lähteä kotiin ja jäätiin Jozon kanssa (mulla on kaikki aineet paitsi historia Jozefin kanssa yhdessä ja sillon kun mulla on hyppytunti niin Jozolla on historiaa and vice versa, joten me opiskellaan ihan samoja aineita ja se oli sattumaa) Atriumiin hengaa ja odottaa hostsisarruksiamme. Leikittiin pullolla ja ties mitä hölmöä mutta olin aivan uupunut kokeiden ja erittäin huonosti nukutun yön takia ja Jozef luki mulle essentialismista, kun mä  nukuin. En kuunnellut pätkääkään, mitä se sanos, mutta ääni oli rauhottava keskellä kaikkia huutoja Atriumissa. Että se osaakin joko pelastaa tai pilata mun päivän. Jozo on siis varmaankin minun paras kaveri tässä maassa, Ottavia ja Tati on tosi kivoja, mutta jotenkin ei vaan klikkaa niin kuin Jozon kanssa. Sillä ei ole moraalia, se iskee varattuja tyttöjä, joten se tarvii enkelin (EIKU) istuskelee olkapäälle. Tosin se varmaan naurais vedet silmissä ja sanois, että olenpas laiska enkeli, kun kohauttelen vain olkiani ja pyöritän silmiä. :D

Nyt haluan vain löytää mukavan asennon ja nukahtaa.

synttärijuhlat

Tarkoituksenani oli viettää lauantai-ilta Swanseassa keilaamassa muiden vaihtareiden kanssa mutta kun minut kutsuttiin syntymäpäiväjuhliin päädyin siihen tulokseen, että juhliin käy Marian tie. Minulla ei ole liian montaa paikallista ystävää, joten kun Maria näkee tilaisuuden kasvattaa ystäväpiiriään niin Maria käyttää sen. Ja voin tavata näitä vaihtareita sitten joskus toiste.

Nyt lopetan itsestäni puhumisen kolmannessa persoonassa, sori Boorikset, jos häiritsi. Lahjaksi annoin siis "selviytymispakkauksen", joka on loistava keksintöni (Anna, olit ensimmäinen uhrini ja koekaniinini, kiitos sinun, perinteeni on jatkunut C;). Lahjakassiin tungin pinkkiä liimaa, prinsessalaastareita, kynän, kynsiviilaa, lehteä ynnä muuta tarpeellista ja vähän vähemmän tarpeellista. Ja vielä ohjevihkosen, missä selitettiin kaikkien tavaroiden tarkoitus. Esimerkiksi kynällä kirjoitetaan nimmareita, sitten kun on kuuluisa ymsyms. Sankari tykkäsi todella paljon lahjasta, mikä oli todella suuri helpotus, koska en tuntenut Georgiaa niin hyvin. Pienenä oli niin helppoa ostaa synttärilahjoja kavereille, nyt vanhempana se on vaan vaikeampaa. Olenko ainoa tämän ajatuksen kanssa?

Googlesta checkasin (mitä tekisimmekään ilman sitä?) reittiohjeet talolle, kymmennen minuutin kävelymatkan päässä minun talolta, en tiennytkään, että hän elää niin lähellä minua. :D Tässä muutama kuva, niitä tuli napsittua yhteensä 87, oho. Sensuuri on tosin vahva.

Kun lähdin sitten kotia kohti menin juna-aseman kautta, koska Jozef ja Theo olivat Swanseassa ja neuvoin heidät Georgialle (he olivat siis kutsuttu, mutta koska he olivat sopineet menevänsä sinne vaihtaritapaamiseen eivätkä onnistuneet peruuttamaan sitä), joka asusti siinä ihan vieressä. Jozefin mielestä minä olin aivan hulvaton ja virnuili ja nauroi minulle koko ajan. Tosin hän pelasti minun kännykkäni auton alta, kun viskasin sen sinne vahingossa, joten en voi olla vihainen.