Lihavat oravat nimeltä Tauno ja Pena Cardiffin asukit

Tämä viikko meillä on vapaata koulusta ja Ottavia lähti viettämään lomansa kotimaahansa Italiaan, Tati päätti osallistua järjestön järkkäämälle matkalle Lontooseen neljäksi päiväksi, hostäiti lähti viime viikolla Englantiin äitinsä ja ystävättärensä kanssa ja hostisä käy töissä, joten minä olen ollut viimeiset pari päivää yksinäni talossa. Suomalainen kun olen, olen nauttinut täysin siemauksin yksinäisyyden tuomasta rauhasta mutta olin hostisän mukaan alkanut menettää järkeni viimeiset hivenetkin. Voi olla, että eilen jättämäni viesti eteisen pöydälle sai hänet tekemään sen johtopäätöksen. Olin nimittäin katsellut Disneyn klassikkopiirrettyjä koko viikonlopun ja muutaman jakson Doctor Whota, mitkä inspiroivat minua kirjottamaan astetta dramaattisemman tarinan. Eipä aikaakaan, kun olin jo kirjoittanut A4:n täyteen tekstiä, jossa kerroin haluavani toteuttaa unelmani ja karkaavani ja kiitin kaikesta huolenpidosta, ynnä muuta yhtä luovaa. Allekirjoitin sen vielä omakseni mutta jälkikirjoituksessa mainitsin lähteneeni ruokakauppaan ja palaavani pian takaisin. Hostisä nauroi katketakseen ja sanoi, että minun pitää päästä ulos.

Suuntasin eilen siis Cardiffiin tavatakseni Emilian (jonka blogia pääset terrorisoimaan klikkaamalla tätä) ja tutustuakseni tähän historialliseen kaupunkiin, joka on rakennettu kirjaimellisesti keskiaikaisen linnan ympärille. Tosin ostoskeskus tuli tutummaksi jostain syystä... Käytiin Mäkissä syömässä ja pyöriteltiin silmiämme siellä olevalle "liikenteenohjaajan" kuiville vitseille, joka ohjasi asiakkaat lyhyimpiin jonoihin. Seuraavaksi mentiin Starbucksiin, jossa mietittiin, kuinka itsestään selvyydeksi joku Primark ja Starbucks on oikein tullutkaan meille ja takaisin Suomeen palatessa tulee olemaan ihan orpo olo ilman kaiken maailman HMV:itä ja junamatkoja (mulla ainakin).

Emilia näytti minulle erään puiston linnan vierestä, missä sitten kamerat kourassa kuvattiin. Ruskaa täällä tosin ei vielä ainakaan ole ja ruohokin kasvaa vielä ihan vihreänä. Mutta on aivan jäätävän kylmä ilma jatkuvasti, ja  vaikka olemmekin Emilian kanssa suomalaisia, se ei tarkoita, että meillä ei olisi tuntoaistia, kuten useammat paikalliset tuntuvat olettavan. Me osaamme pukeutua oikein.

Tavatkaa hyvin syöneet Tauno ja Pena.

Maria A.K.A Kurrekuiskaaja