Home not so sweet home
Kotiinpaluu tapahtui sekavissa merkeissä.
Viimeinen viikko Walesissa oli hirveä, hyvästien sanominen oli jumalattoman vaikeaa. Winchesterissä viimeinen ilta oli suorastaan legendaarinen ja se meni mukavasti energiajuoma-pärinöissä Mikeyn ja Vilman kanssa. Lento sitten olikin 1,5h myöhässä mutta kirisi melkein tunnilla ilmassa. Kotona olen ollut vuorotellen turhautunut, väsynyt, itkuinen ja raivoinnut.
Ei hyvin mene ei.
SUOMI-PORUKKA.
Chigago-girls. Tällä porukalla lähdettiin leirille ja tällä porukalla tultiin sitten takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.