Tänä aamuna huomasin, että lunta oli alkanut yllättäen tupruttamaan pilviseltä taivaalta ja aioinkin jo tehdä pienen voitontanssin. Kuitenkin koulun nettisivuilla luki, että lukio on normaalisti auki, joten ei auttanut muu kuin raahautua ovesta ulos. Matkan varrella törmäsin Calemiin, joka on minun historian ja psykan ryhmässä ja hän sanoi, että voin kääntyä ympäri; koulu on kiinni. Halusin kuitenkin nähdä sen itse omin silmin ja sisukkaasti taapersin kouluun. Tässä muutama kännykällä napattu kuva koulusta.
Tulin kouluun vasta toiselle tunnille, kauan eläköön hypärit aamussa ja menin historian tunnille. Luokassa oli huimat yksi kolmasosa oppilaista, koska lumi oli saanut ihmiset jäämään koteihinsa, lumihiutaleet olivat nimittäin omaa luokkaansa; todella isoja. Eräs historian ryhmässäni oleva "cool" rugbynpelaaja, joka ei tunneilla saa sanaakaan suustaan ja tuntuu ujostavan vaihtareita onnistui avaamaan suunsa ja sanoi minun olevan varmaankin tottunut tällaiseen ja että tämä tuntuu varmaan aika säälittävältä. Sanoin, että tämä on oikeastaan aika vaikuttavaa, ottaen huomioon, että tässä kaupungissa ei ole satanut lumihiutalettakaan muutamaan vuoteen. Toivottavasti sai nyt itsevarmuutta tulla puhumaan meille ja tuntui piristyvän kummasti vastauksestani.
Historian opettaja Elaine pohti, pitäisikö hänen päästää meidät kotiin, sillä häntäkin kovasti haluttaisi. Teknisesti kuitenkaan hänellä ei ollut siihen lupaa, koska koulu ei vielä ollut virallisesti suljettu. Toinen psykan opettajistani, David, alunperin Brasiliasta tuli juttelemaan Elainen kanssa ja he tulivat siihen tulokseen, että ei se olisi reilua meitä kohtaan, jos meidät pidettäisiin tunnilla. He päättivät, että oppilaat saamme rientää vapauteen. Ovella David sanoi minulle, että "Mene Maria nyt leikkimään lumeen, kun et sitä ole koskaan nähnyt. Tee vaikka lumiukko." Nauroimme siinä, että haluan mennä leikkimään lumisotaa, kun olen sitä vain televisiosta nähnyt. Eräs historian ryhmäläinen sitten kysäisi kummistuneena, että enkö minä ole koskaan nähnyt lunta. David ja muut ympärillä olevat repesivät ja Laura-raasu ei käsittänyt, mitä se oli sanonut väärin.
Ei kyllä Danillakaan mennyt tänään hyvin: hetkellisesti unohdin, mikä on lumihiutale englanniksi (a snowflake) ja kysyin "Mitä nuo pienet lumijutut, jotka leijuvat taivaalta olikaan englanniksi?". Vastaukseksi sain, että ne oli igluja.
Eilen Elaine kysyi historian tunnilla, että mitä/mikä on Ranskan ja Saksan välissä. Hän tarkoitti Rein-jokea mutta eräs Einstein sukulainen kiljaisi, että merihän siellä. Opettaja sanoi rivien välistä luettuna, että tämä tyttö teki aikas ison mokan ja hänen kannattaisi perehtyä karttaan, eikä sanoa tunnin aikana enää mitään yhtä nerokasta.
Sitä alkaa tuntemaan itsensä aika viisaaksi näiden ihmisten seurassa, suosittelen Brittilää lämpimästi.
P.S. Pääni näyttää taas siltä, että hiuksiini olisi pesiytynyt lintu vaikka juuri joululomalla kävin kampaajalla. Kurrrmauskis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.