kerrankin kivat oharit

Eilen piti mennä Swanseahin syömään Ottavian kanssa kokeiden loppumisen kunniaksi, mutta Ottavia teki oharit. Kävin vaihtamassa junaliput Cardiffiin ja Emilia tuli pelastamaan minun lauantaini, joka oli mahtava, kiitos Emilia! <3 Käytiin kanaravintola Nandoksessa syömässä, joka on rantautunut myös Llanelliin mutten ole siellä käynyt ja vedettiin molemmat Emilian kanssa kanaceasarsalaatit, omnom, oli hyvää. Shoppailtiin vähän ja säälittävä kun olen, mukaani tarttui vain legginsit. Starbucksissa jonottaessamme Emilia ehdotti, että mentäisiin leffaan eikä minua tarvinnut suostutella. Juotiin vanilijakaakaot ja päädyimme hetken miettimisen jälkeen siihen tulokseen, että se oli hyvää.

Elokuvissa näimme The Impossible -elokuvan, joka kertoo vuoden 2004 tsunamista selvinneen perheen tarinan. Oikea nyyhkyelokuva, ottakaa nenäliinoja mukaan. Minä ja Emilia kuiskuteltiin skreenille neuvoja hahmoille, jotta perhe löytäisi taas toisensa.

Cardiffin keskustassa olevaa kuusikerroksista leffateatteria pitää hehkuttaa. Jokaisessa kerroksessa oli joko baari, kahvila tai herkkukauppa. Oli myös pieni pelihalli ja yksi seinä oli kokonaan lasia toisesta kerroksesta ylöspäin. Päivänvalossa näkisi varmasti melkein koko Cardiffin mutta nyt ihailimme vain valopilkkuja.

Kotiin pääsin vasta joskus puolen yön aikaan, koska junani joutui seisomaan Swansean asemalla 45 minuuttia, koska lumi oli hidastanut muita junia ja meidän piti odottaa, että raiteille tulisi tilaa. Ihmiset, se lumi ei ole niin vaarallista, varsinkaan, kun sitä ei ollenkaan ole siellä raiteilla vaan ympäristössä.

Emilian blogia pääsee seuraamaan klikkaamalla tuota eriväristä sanaa ---> erivärinensana