melkein perinteinen jouluateria

Tänään saapui hostisän joka jouluisen internetshoppailun tulos postipaketin muodossa. Kyseinen paketti sisälsi:

• vesipuhvelia x2
• kengurua
• krokotiilia
• kamelia
• kaurista

Krokotiili korvasi viime vuoden seepran ja hintaa paketille tuli vaivaiset £65. Tämä on (nopeasti laskien) 84,5 €, riippuen luonnollisesti kurssista. Vesipuhveli matkasi Afrikasta, kenguru, kameli sekä kroko tulivat Australiasta ja kauris jostain päin Iso-Britanniaa.

Vaikka Iso-Britannian ruokakulttuuri ei eroa mitenkään radikaalisti suomalaisesta, esimerkiksi Sunday Roast on jo suorastaan itsestään selvyys. Siis muissa talouksissa kuin tässä. Hostisäni intohimo on ruoanlaitto ja Saturday Kitchen Live (James Martin), Jamie's 15 minute meals (Jamie Oliver) ja 100 most important meals tai jotain sinnepäin viittaavaa (Gordon Ramsay) ovat elämän suola ja vitsailinkin pitkään, että hostisäni katsoo liikaa televisiota. Siihen asti, kunnes hän asetteli eteeni päärynöitä makeassa punaviinikastikkeessa ja vanhanajan vanilijajäätelöä. Silloin lupasin, että hän saa katsoa minun mielestäni televisiota niin paljon kuin haluaa, en estä. Se oli nimittäin taivaallista. Joten joka lauantaiaamun James Martinin sulosointuinen ääni muistuttaa minua tästä jälkiruoasta.

Ja rakkaat naapurit, minä olen kuunnellut tarpeeksi Gotyen Somebody I Used to Know, en tarvitse teidän rempparadiotanne sitä toitottamaan. Koittakaa nyt saada sitä laastia seinään ja äänieristys takaisin, kiitos. Haluaisin nukkua viikonloppuisin myös kello yhdeksän jälkeen, vaikka teillä olisi kuinka kivat lelut. Ja jättäkää se hemmetin asfalttipora kotiin, se ei ole kiva korvan juuressa. Kirjaimellisesti.

Terveisin ikuisesti katkera ja kauneusunensa menettänyt ärsyttävä teini