Ja hän alottaa matkansa takaisin uuteen tuttuun
Jätän Walesin 18 päivän päästä, mitä on todella vaikea käsittää. Ajattelin kuitenkin tehdä itselleni (ja hostperheelle...) palveluksen ja siivota ja uudelleen järjestää huoneeni, mikä tekee hieman pakkaamisesta helpompaa. Koko päivän olen yrittänyt saada tolkkua tavaroistani ja siivota mahdollisimman paljon ylimääräisiä roinia pois, mutta silti tätä tavaraa on aivan liikaa. Olen kyllä postittamassa jonkin verran tavaroistani mutta kauhulla odotan, mitä lentokentän check in:nissä sanotaan ylipainosta, joka taitaa olla väistämätöntä.
Tämä kultapoju kyllä tulee messiin ihan varmasti. Tämän nallen neuletakkiin on kiinnitettynä vielä passi, niin hän pääsee kulkemaan mukanani. :3 Kiitos kavereille nallukasta.
P.S. Tulevat vaihtarit. Ottakaa mahdollisimman vähän kamaa mukananne Suomesta. Se matkalaukku kyllä täyttyy, ei huolta.
P.P.S. Minä olen miettinyt jo jonkin aikaa, että haluaisin jatkaa bloggailua vielä vaihtovuoden jälkeen, tähän hommaan kiintyy. Kuitenkaan en keksinyt mitään nerokasta tekosyytä, minkä varjolla bloggaisin, sillä minua vahvasti epäilyttää, että kukaan minun päivän asukuviani haluaisi katsastaa. Sitten Vilma saapui luokseni Facebookissa nerokkaan idean kanssa kuin uljas ritari valkealla ratsullaan. Perustakaamme yhteinen blogi, missä käsitellään elämän pieniä ihmeitä. Ei, ei vauvoja, älkää huoliko.
Joten, kun tämän blogin tarina päättyy minun palatessa Suomeen, niin minusta ette kuitenkaan tule pääsemään eroon. Blogi perustetaan kesäkuun puolella, joten brace yourselves.
Tämä kultapoju kyllä tulee messiin ihan varmasti. Tämän nallen neuletakkiin on kiinnitettynä vielä passi, niin hän pääsee kulkemaan mukanani. :3 Kiitos kavereille nallukasta.
P.S. Tulevat vaihtarit. Ottakaa mahdollisimman vähän kamaa mukananne Suomesta. Se matkalaukku kyllä täyttyy, ei huolta.
P.P.S. Minä olen miettinyt jo jonkin aikaa, että haluaisin jatkaa bloggailua vielä vaihtovuoden jälkeen, tähän hommaan kiintyy. Kuitenkaan en keksinyt mitään nerokasta tekosyytä, minkä varjolla bloggaisin, sillä minua vahvasti epäilyttää, että kukaan minun päivän asukuviani haluaisi katsastaa. Sitten Vilma saapui luokseni Facebookissa nerokkaan idean kanssa kuin uljas ritari valkealla ratsullaan. Perustakaamme yhteinen blogi, missä käsitellään elämän pieniä ihmeitä. Ei, ei vauvoja, älkää huoliko.
Joten, kun tämän blogin tarina päättyy minun palatessa Suomeen, niin minusta ette kuitenkaan tule pääsemään eroon. Blogi perustetaan kesäkuun puolella, joten brace yourselves.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.