tiistai 5. maaliskuuta 2013

Toivepostatus: Nuorten vapaa-ajan viettotavat

 

Elikkäs, minulta on toivottu jonkinmuotoista kertomusta aiheesta ja toivon olevani edes jotenkin kelpoinen ikäisteni menoista selittämään. Joten pikemmittä puheitta, tästä se lähtee.

Elokuvat Kuten suomalaisetkin nuoret, elokuvissa käydään täälläkin. Uutuuksia tuntuu tulevan jatkuvasti, eikä niitä kaikkia ehdi mitenkään käydä katsomassa. Elokuvalippu on suunnilleen 7 puntaa, tosin opiskelijakorttia vilauttamalla saa lipun muutamaa puntaa halvemmalla. Hinta tosin riippuu täysin ns. elokuvateatterifirmasta, kallein lippuni on maksanut n. £8 ja halvimman olen saanut £4,5. Lisäksi teattereilla voi olla tiettynä kerran viikossa jonkin muotoinen hulabaloo-päivä, esim. paikallisessa teatterissani se on tiistai, jolloin liput tosissaan saa melkein puoleen hintaan.

Elokuvista myös sen verran, että paikkojasi ei ole numeroitu vaan marssit sisälle ja saat päättää mihin pyllysi lasket. Vain muutaman kerran olen joutunut tiskillä paikat varaamaan ja nämä ovat yleensä olleet niitä uutuuselokuvia, joiden uskotaan vetävän porukkaa, esim. Twilight - Breaking Dawn. Myös mainokset elokuvien alussa saattavat hyvinkin kestää yli puoli tuntia, joten ei välttämättä tarvitse paniikkiin joutua, jos on myöhässä. Todennäköisesti menetät vain muutaman automainoksen etkä elokuvan alkua. Tämäkin on kuitenkin erittäin elokuvakohtaista.

Bileet Partit on parhaat ja täällä niitä tuuppaa olemaan melkein joka viikonloppu. Tytöille se on tekosyy pukeutua huoriksi ja laittaa meikkiä viiden metrin edestä naamalle. En käsitä, miten vanhemmat antavat tai edes kehtaavat antaa lastensa lähteä ulos sen näköisinä. No, jokaisella on omat mielipiteensä. Ja toisin kuin Suomessa, missä juhlinta alkaa perjantai-iltana, täällä kaikki pippalot ovat lähes aina lauantaisin. Ne sisältävät paljon tanssimista ja runsaasti drinkkejä: kun Suomessa tarvitaan pientä avustusta herra A. L. Koholita ennen kuin tanssijalka alkaa edes hieman vipattamaan niin ei täällä, täällä astutaan ovesta sisään jo täydessä meiningissä, valmiina tanssimaan läpi yön.

Kahvilakulttuuri En tiedä, mikä siinä on, mutta oman kokemukseni mukaan nuoret harvemmin lähtevät yhdessä kahville vain hengaamaan ja juoruumaan kädet lattekupin ympärillä, vaikka shoppailun yhteydessä. Kahviloista bongaa useammin kolmikymppisistä ylöspäin niin paljon kuin pokkaa riittää.

Kahviloissa on myös täysin normaalia puhua muiden ihmisten kanssa toisista pöydistä, vaikka koskaan ei olisi toista nähnyt. Riittää, kun pöydälle jättää näkyviin elokuvalipun niin jo tulee juttua toisesta pöydästä. Itse koen sen vain mukavaksi asiaksi, jos toinen osapuoli tajuaa lopettaa jossain vaiheessa - en suinkaan ostanut tätä kahvia, että voin tulla kuuntelemaan sinun matkastasi Espanjaan - ja myös osaa edes näytellä, ettei salakuuntele minun ja ystävieni keskusteluja.


Kavereiden luona kyläily Tämä vasta onkin mielenkiintoinen juttu, koska tämä on niin suosittua. Kun Suomessa jäädään keskustaan hengailemaan koko illaksi ja mietitään, että mitä tehdään, täällä mennään kaikki isolla porukalla (ei 15 kaveria yhden katon alla ole suinkaan liikaa, vai mitä?) jonkun luokse viettämään iltaa. Yleensä tämä on vähän suunniteltu juttu, koska isolle porukalle tulee helposti nälkä ja silloin mennään esim. nyyttäri-periaatteella ensin ASDAan taikka Tescoon hakemaan muonia ennen kuin mennään oveen kolkuttelemaan. Kavereiden kanssa sitten käydään kaikki leikit ja pelit läpi (ninj) eikä kukaan tunne itseään lapselliseksi. Minun mielestäni tämä on mahtavaa.

Mielestäni kukaan ei jää koulun jälkeen hengailemaan vaan painelevat suoraan kotiin heti kun vapautuu viimeiseltä tunnilta.


Näin. Toivottavasti vastaukseni tyydytti, jos jotain kysyttävää tuli mieleen tai sitten omia kokemuksia haluatte jakaa, niin kommenttiboksi löytyy tuosta alapuolelta ja sinne saa raapustaa, mitä mieleen vain pulpahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.

Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.