suuri hirveä lumimyrsky osa II

Tänä aamuna heräsin kumman virkeänä ja joku oli suihkussa. Jossain alitajuntani perukoilla pohdin, että kuka on mennyt suihkuun ennen kello kahdeksaa, koska se ei ole tässä talossa normaalia. Siinä sitten aloin sähläämään jotain puoliunessa puhelimeni herätyksen kanssa, koska torkku ei toiminut ja ihmettelin, että miksi se heittää tämän aamun herätyksen lauantaille. Siinä vaiheessa tuli paniikki: kouluni alkoi 9:15 ja kello oli jo yhdeksän. Kouluun kestää kävellä noin puoli tuntia ja kolmessa minuutissa olin jo ulkona banaani kädessäni ja seisoin loskassa.

Soitin Jozefille, että onko hän koululla, jotta tietäisin, onko koulu suljettu. Järkevästä keskustelustamme pätkä:

"Moi, sori, mut ootko sä koululla?"

"Möhmöähmöhmöhömhöhömm, joo."

"Oikeesti? Onks se suljettu, ku täällä on satanut lunta. Tai oikeestaan tää on vettä."

"Mä en tiiä..."

"Täh? Oletko sä koululla vai et?"

"Joo, olen mä - eiku mä oon sängyssä."

"Mut koulu on suljettu?"

"Mäöhmöhm... ei kulje..."

"Mitä?"

"Koulubussit ei kulje. Ei tule bussia. En tule kouluun."

"Selvä, sori ku herätin."

Tosissaan, minä, suomalainen neropatti, olin vetänyt rikkinäiset Converseni tuttuun tapaan jalkaan ja sadan metrin jälkeen olin jo läpimärkä nilkoista alaspäin. Törmäsin hostsiskooni, joka oli jo lähtenyt koululta takaisin kotiin - eikä ollut vaivautunut herättämään minua, kiitos siitä - kun olin jo melkein koululla ja hän sanoi, että koulu on suljettu.

Kotimatkan kävelin vain kylmästi lätäköiden läpi, varpaani olivat jo jäässä ja litsläts vain kuului.

Minä ja norjalainen Jonathan ollaan ihan kypsiä tähän brittien käyttäytymiseen. Tälläkin hetkellä hallitus on asettanut Etelä-Walesin "punaiseen hälytystilaan", koska jossain on ehkä ollut melkein 30 senttiä lunta. Ihmiset, ei tänne mikään tsunami ole iskemässä, rauha.