Minulla on nyt iskenyt pienoinen matkakuume ja koska Afrikkaan safarille en pääse, pitää tilanne hoitaa jollain muulla tavalla. Olen siis suunnitellut kuluttavani ja olen jo osittain kuluttanutkin rahani näihin suunnitelmiin:
Tammikuu: Tämä on tosin ilmainen reissu minulle, ainakin siihen asti kunnes minut lasketaan pikku kyläpuoteihin. Koulukuraattorimme Glenn, josta olen aikaisemminkin jo maininnut on päättänyt vievänsä meidät "sisämaahan" kiertelemään herttaisia pieniä Walesin kyliä, tosin ajankohta on "heti tai sitten melkein heti kokeiden loputtua". Nimim. huomenna viimeinen koe, kuolema tulee.
Helmikuu: Meikäreikä lähtee Skotlantiin, Edinburghiin, EF:n järjestämälle retkelle ja siellä olisi tarkoituksena tavata kaksi Suomiperheemme jäsentä valmennusleiriltä, Vilma ja Johanna. Siellä meidän mästerpläninämme on käydä syömässä vohveleita kermavaahdolla emmekä lepää ennen kuin sellaiset saamme, vai mitä?
Maaliskuu: Matkaan teatteriesitykseen Drama-luokan kanssa Cardiffin kuuluisaan maamerkkiin Millenium Centreen. Sen isoa julkisivua hallitsee englannin ja kyrmin kielinen iso teksti, missä lukee että In These Stones Horizons Sing eli karkeasti: "näissä sanoissa horisontit laulavat". Varmasti sille olisi jokin parempikin käännös, mutta nyt ei vain tule mitään mieleen. Menemme siis katsomaan Prinsessa Ruususta, missä on ilmeisesti tanssijoita. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tavallinen Prinsessa Ruusunen vaan erittäin synkkä ja aikuisille tarkoitettu versio.
Huhtikuu: Maaliskuun lopusta huhtikuun puoleen väliin on luonnottoman pitkä pääsiäisloma täällä ja minä täytän 18 heti huhtikuun alussa. Vaihtarikaverit täällä häipyvät omiin kotimaihinsa loman ajaksi mutta minä jään tänne. Paikallisten kavereidenkin keskuudessa on jonkinmuotoinen loma-kato luvassa ja jäljelle jääneiden kanssa ei nyt jostain syystä tee yhtään mieli juhlia minun synttäreitäni. Joten otin yhteyttä kriisipalveluuni ja menen Cardiffiin tapaamaan Vilmaa ja Emiliaa. Villejä bileitä tuskin on luvassa EF:n sääntöjä tarkasti noudattavan hostäidin takia mutta on tuo paljon huimasti jumalattomasti parempi kuin yksin kotona kököttäminen, kun täytän 18. Nimim. Tati täytti kahdeksantoista omassa huoneessaan. VUHUU.
Huhtikuu: Vain neljä päivää synttäreitteni jälkeen Jutta-armaani saapuu Suomesta luokseni reiluksi viideksi päiväksi. Ihan vain sen takia, että häntä ei voisi tuo opiskelu ja ylppäreihin valmistautuminen vähempääkään kiinnostaa. Tädilläni on enemmän tai vähemmän työmatka juuri osuvasti Bristoliin ja olemmekin hänen luonaan hotellissa kaksi yötä, mikä tarkoittaa päiväreissua Lontooseen ja Bristolin eläintarhaan (kyllä, Jutta, minä vien sinut sinne!). Lontooseen, koska Lontoo on vain niin siisti, minä haluan kuvia ja nauttia ihanasta kaupungista ja seurasta. Jutta on hieman yksiselitteisempi: shoppailu. :)) Bristolista palattuamme tulemme hosteillemme muutamaksi päiväksi ja tarkoitus olisi Jutalle esitellä Walesia, eli Swansea ja Cardiff pitäisi kiertää.
Toukokuussa alkavatkin jo kokeet ja kesäkuussa on jo kotiinpaluu. Jäiks. Tämä aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.