sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hold on to what we are, Hold on to your heart.


Aurinko alkoi paistaa puolilta päivin kirkkaasti ja sinistä taivastakin näkyi tavallisesta poiketen. On se kumma, kun on jo niin tottunut siihen pilviseen taivaaseen, että auringon paiste herättää suunnatonta innostusta. No, sellainen on Walesin talvi: pilvinen.

Päähäni pälkähti suorastaan nerokas ajatus: monen tunnin vaellus ympäriinsä ihanassa säässä ja Llanellin toiseen puoleen tutustuminen. Hostisä kuitenkin vihjasi, että kävele rantaa pitkin Burry Portiin syömään jäätelöä. Hostäidin herkullisen sienirisoton jälkeen lähdin kohti Burry Portia, joka siis on toinen kaupunki Llanellista länteen.

Eräs junakuski tööttäsi junan torvea ja vilkutti minulle, kun kävelin rautatien vierellä menevällä tiellä. Vastatuuli oli hirveä ja matka Burry Portiin kestikin melkein kaksi tuntia. Paluumatkalla tuli ihan pilkkopimeää enkä enää nähnyt jalkojanikaan. Astuin mutalätäkköön, mikä oli syvältä. Sitten alkoi sataa kaatamalla ja salamoida. Suomalaisella sisulla jatkoin kuitenkin eteenpäin, kunnes olin aivan läpimärkä ja luovutin. Tartuin hostisän tarjoukseen ja hän tuli noutamaan litimärän Marian puolesta välistä ja toi hänet kymmenessä minuutissa kotiin.

En pidä paluumatkoista. Sillon tietää tarkalleen minne on menossa ja kaikki on jo tuttua. Ja voi alkaa sataa.

Napsisin hirmuisesti kuvia ja tässä on muutamia.









3 kommenttia:

  1. Moikka!

    Tein tuossa sunnuntaina yhtä yhteiskuntaopin tehtävää Eurooppalaisista vähemmistöistä ja päädyin kirjoittamaan walesilaisista.. Siinä sitten etsin googlesta kaikenlaista ja blogisi ponnahti auki! Ja oi voi, koeviikon aikana tätä mahtia luukkua ei olisi kannattanut löytää - voih! Olen siis lukion kolmannella Suomalaisessa pikkukylässä ja vikaa koerupeamaa preleineen yritän kestää.. Tälläkin hetkellä pitäisi tehdä yhtä huomenna palautettavaa tehtävää, mutta ei vaan pysty, kun blogisi on kahlinnut minut näytön ääreen nokkeluudellaan, hauskuudellaan ja eloisuudellaan :) Kiitos tästä piristäjästä - olet todella hyvä kirjoittaja ja tänäänkin ruotsin prelissä mietin vain hetkeä, kun pääsen kotiin ja lukemaan blogiasi! FANITYTTÖ-momentti :D Odottaen jo seuraavaa julkaisuasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos, kiitos, kiitos! Ah, mulla on fani, voisin juhlistaa tätä hakemalla kookosjogurttia kaupasta!

      Ihanaa, että joku tekee walesilaisista esitelmää, koska minun mielestäni he ovat aivan liian ignoorattu kansa. Valitettavan usein heidät myös yhdistetään englantilaisiin. Skotit ovat skotteja, irlantilaiset irkkuja mutta jostain syystä walesilaiset ovat englantilaisia. Walesilaiset ovat ERITTÄIN oman arvonsa tuntevia ja suunnattoman ylpeitä walesilaisuudestaan. Walesilaiset, skotit ja irkut ovat kavereita ja kaikki yhdessä englantilaisia vastaan. Mokomia snobeja heidän mielestään ja jos totta puhutaan, on tämä ajattelutapa jo hieman tarttunut minuun.

      Tässä on pieni linkki juutuubiin eräästä walesilaisesta sarjasta, Torchwoodista. Typerät jenkit. http://www.youtube.com/watch?v=5mAb0BmkCxc

      Kiitoksia hirmuisesti kehuistasi, ah, piristit hirveästi minun päivääni. Kiitoskiitos!

      P.S. Mulla on fanityttö GOSH.

      Poista
    2. P.P.S. Minua kiinnostaa hirmuisesti sinun esitelmäsi, kerropas miten sen kanssa meni!

      Poista

Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.

Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.