torstai ennen maailman loppua

Tänään oli viimeinen koulupäivä ja sen kunniaksi koulu ilmoitti pitävänsä vain kolme ensimmäistä oppituntia. Tosin minulla oli ensimmäinen tunti ja normaalisti sitä seuraisi neljän tunnin hypärit, joten uskollisena oppilaana raahasin takapuoleni kouluun yhden historian tunnin ajaksi, missä ei saavutettu mitään. Paitsi opettaja arvosteli historian esseeni henkilökohtaisesti, sutien oikein-merkkejä (Thank God!). Voitonriemuni oli suuri, kun sain B:n, joka oli yksi koko luokan parhaista. Aiheena kun oli "Kuinka suuri asema uskonnollisilla epäkohdilla oli Tudor-ajan kapinoiden aiheuttajana?" Seinään hakkasin kolme tuntia päätäni, kun tuota esseetä yritin epätoivoisesti väkertää. Ja tuo kysymys todennäköisesti esiintyy tulevassa kokeessa. Koepaperit ovat tismalleen samat jokaisessa etelä-Walesin koulussa (jos en kauhean paljon huijaa) ja tällä hetkellä opettajainhuoneen tallelokerossa useamman koodin takana.

Koulun "kuraattori" Glenn A.K.A. vaihtareiden tukihenkilö/Ned Flanders kutsui meidät teelle toimistoonsa ja syömään kotitekoisia minced pie -pikkupiirakoita, joita syödään jouluna. Jutusteltiin siinä hieman ja kaikki lopulta lähtivät tunneille paitsi minä, joka epätoivoisesti menin koulun aulaan järkkäämään kansiotani.

Ottavian tultua menimme heille, lauloimme koko matkan joululauluja tanssin kera sateessa. Muut ihmiset alkoivat pikkuhiljaa haitua ympäriltämme bussipysäkeille, mokomat ovat tehty sokerista. Englannin opettajamme Jonathan ajoi kaksi kertaa ohitsemme Bemarillaan hurjasti virnuillen ja meille vilkutellen. Jotain se huusikin, kun meni kauppaan, mutta ei me sitä kuultu. Se mies on vain niin mahtava, ei sitä pysty edes kuvailemaan. Vaihtaisin sen englannin opettajakseni silmän räpäyksessä, sori Munakas.

Juhlat oli taas Sophien luona (edellisiin pippaloihin pääset tällä kutsulla) ja hauskaa oli. Pelasimme Ninjaa ja piilosta (ensimmäinen piiloni oli nerokas; löysin pöydän, jonka alla oli kymmenittäin tyynyjä. Luonnollisesti kaivauduin tyynyjen alle ja onnistuin hämäämään etsijää useasti, njähnjäh). Pass the Present on minun uusi lempileikkini, periaatteessa sama asia kuin kuuma peruna -peli, mutta kun musiikki loppuu, täytyy avata lahjapaketti, josta paljastuu aina uusi paketti ja esimerkiksi tikkari välistä. Viimeinen paketinavaaja saa esim. kirjan ja Niko (kyllä, koolla) lukikin meille dinosaurusten välisen rakkaustarinan. Kuten kunnon kuuntelijoiden kuuluukin, kauhistelimme ja ihastelimme juonen kulkua ääneen.

Vieraat koostuivat pääosin jätkistä mutta minä olen aina ollut äijämäinen flikka, joten ei haittaa. Varsinkin, kun yksi heistä tarjosi kyydin kotio, ei tarvinnut kävellä 6 kilsaa sateessa, halleluja Dan! Eikä pojille koskaan kuulu antaa pyssyjä joululahjaksi, tuli todistettua. :) Yksi lahjoista sisälsi chilisuklaata, jonka chilikerroin oli jotain kuusi miljoonaa (esim. jalapeno on 800, verratkaas) ja suklaan kanssa lahjaksi annettiin melkein kahden litran maitokannu. Meni se maito muuten minuuteissa, kun neljä ihmistä maistoi palan ja Ottavia onnistui polttamaan kieleensä rakkulan.

Hyvää maailmanloppua/uuden aikakauden alkua kaikille. Jos joku tietää mihin aikaan se tulee, voisiko minuakin infota? Voisin nukkua sen yli tai mennä kahville.