Historian opettajani oli kohteliaasti päättänyt lähteä kakkosten kanssa Puolaan keskitysleirille, joten minun historian tuntini oli tältä viikolta peruuttu. Hehkutan vielä tuota eilisen koulupäivääni: kouluun 14:10 psykan tunnille ja englannin ylirennon tunnin kautta kotiin. Mitä sitä turhaan sijaisia hankkimaain, jos kerran oppilaille voi antaa vapaata. Ja sitten ihmetellään, että miksi PISA-testeissä ei pärjätä.
Tänään minun englannin tuntini oli peruutettu, koska opettaja meni erään toisen ryhmän kanssa katsomaan Shakespearen Midsummer night's dreamia Swanseahin, joten kahden tunnin koulupäivä -linjani jatkui. Livahdin kuitenkin draamasta hieman etuajassa, missä jokainen ryhmä tekee oman 20 minuutin piecensä ja jonka tulee ulkopuoliset arvostelijat toukokuussa arvostelemaan ja tämä toimii tämän lukuvuoden päättötyönä kuten myös erään valmiin näytelmän tulkinta. Amerikkalainen hintelä miesopettajamme lähti lopputunnista, joten jäimme yksinään verhojen taakse. Olimme ryhmämme kanssa paahtaneet koko tunnin kuin juna ja sitten viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana kohtasimme erittäin jykevän tiiliseinän. Koimme, että oli meidän aikamme poistua ja miettiä itseksemme.
Koulun jälkeen kävin heittämässä koulutavarani kotiin (minne hostäiti oli unohtanut aamupalatarvikkeensa ympäri keittiötä sekä olohuonetta, en halua tietää miksi) ja menin juna-asemalle. Nerokkaana en ollut tarkistanut aikataulua, koska Swanseahin niitä menee useasti, joten myöhästyin juuri lähtevästä junasta ja seuraavaa jouduin poikkeuksellisesti odottamaan 40 minuuttia. Jääkylmässä viimassa, suru puserossa.
Jouluostoksille onnistuin vihdoin ja viimein lähtemään ja onnistuinkin hankkimaan parhaalle kaverilleni ja perheelleni lahjat - paitsi nuoremmalle pikkusiskolle - vain neljässä tunnissa. Olin sen verran aikaisin liikkeellä, että pystyin jopa väistämään ihmisiä kaupoissa, koska perjantai ja lauantai ovat pahimmat päivät jouluostoksille: hyvä jos hengittämään mahtuu.
Muun muassa elektroniikka/DVD/CD -kauppa HMV (jonka vaadin Suomeen muutaman muun kaupan ohella, voisin laittaa Joulupukille listan) oli taas hommannut muutamat liikenteenohjaajat reilun 20 metrin kassajonon takia. Tervetuloa maahan, jossa joulua todellakin myydään ja joululahjaostokset otetaan erittäin vakavasti.
Kotikaupungissani yllättäen satoi ja kadulleni kääntyessäni rakas Primarkin paperikassini päätti sitten ottaa hatkat ja hajota siihen paikkaan. Ei olisi sitten millään jaksanut vielä 150 metriä, ei. Oli liian tuulista sateenvarjolle ja huppua en kyennyt laittamaan päähäni kantaessani paperimössöllä päällystettyjä joululahjojani. Hakkasin postiluukkua kotioven edessä, koska avaimia ei vain olisi mitenkään kyennyt hakemaan. Hetken harkitsemisen jälkeen hostisä tuli avaamaan ja katsoi ensiksi litimärkää päätäni, epämääräistä kasaa sylissäni, sitten silmiini pisaroilla koristeltujen silmälasieni läpi ja sanoi "Wet." Vastasin vain, että ehkä vähän.
Mutta mitä se joululahjojen osteleminen sitten olisi, jos ei itselleen jotain pientä hankkisi. Ostin itselleni Sherlock-sarjan ensimmäisen ja toisen tuotantokauden, yhteensä kuusi jaksoa. Tuo samainen sarja on myös Suomessa pyörinyt, muistaakseni nimellä "Uusi Sherlock Holmes".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.