Käveltiin Tatianan kanssa tuohon mailin päähän rannalle ja kummasteltiin matkan varrella maisemia. Laskuvesi paljasti mutaisen polkupyörän ja lahonneen veneen. Tämän ei kyllä pitäisi olla suurikaan yllätys, asunhan Aurajoen kaupungissa. Rannalla tosin ei saa uida, koska nousuveden aikaan vesi nousee huimalla vauhdilla ja siellä on kovat virtaukset. Keskellä lahtea on hiekkasärkkä, jolle pääsee helposti kävellen laskuveden aikaan. Mutta kun kääntää selkänsä hetken päästä huomaakin, että paluuta ei ole, kiitos nousuveden. Host isälle oli käynyt tällä tavalla ja nytkin katselimme hiekkasärkälle ja huomasimme naisen jääneen sinne jumiin. Host isä soitti rannikkovartioston ja pian pari autoa saapuikin paikalle pillit huutaen. Autoilla särkälle ei tosin päästä, mutta kymmenisen minuutin päästä pelastusvene saapui. Olisin kyllä halunnut helikopterin, kun host isä sanoi, että sellainen olisi tulossa.
Paluumatkalla kierrettiin ankkalahden kautta, mikä oli täynnä sorsia, lokkeja ja joutsenia. Lopetin joutsenten laskemisen siinä 33 joutsenen jälkeen, koska niitä alkoi vain tulla jostain lisää, kun ruokkijoita ilmestyi. Odotan jo sitä, että pääsen kuivattamaan omat leipäni lintuja varten.
Harmaavihreä-värimaailma ympärilläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.