sielunkumppaneita

Ajattelin alunperin liittyä niihin ihmisiin, jotka hehkuttavat tätä lämpötilojen yllättäistä nousua maasta taivaisiin ja kuinka ihanaa se oikein onkaan. Kesä saapunut - sanokaa mitä tahansa - ja nyt naatitaan. Nyt seuraa vaihto-oppilasosuus, joita ei tässä blogissa taida olla liikaa: nyt, kun kesä on kerran täällä ja koulut alkavat uhkaavasti loppua (se-tosi-kiva-koeviikko-päättää-ne), mikä tarkoittaa, että muissa kunnon vaihtariblogeissa (en siis lue omaani siihen uljaaseen joukkoon, tämä on valitettavasti sellainen sekasikiö) laskeskellaan viikkoja - hyvä kun ei tunteja - siihen, milloin lentokone irrottautuu Suomen maanpinnasta ja suuntaa kohti suurta tuntematonta. Meikä ei siihen valitettavasti vielä ainakaan pysty, sorry boys, saatte luvan odotella vielä sitä hetkeä. Olen niin kuin koira: elän tässä hetkessä (kiitos kaikki television koirankoulutusohjelmat) tosin ajattelin vielä aikaisemmin päivällä, että haluaisin mieluummin olla lehmä. Syödä puolet ajasta ja märehtiä nurmikolla auringon paisteessa toinen puolisko. Ja tässä minun lehmämaailmassani lämpötila on vähintään 23 astetta, aurinko paistaa aina ja sellainen kiva tuulenvire aina välillä.

Päätin sitten nerokkaana tyttönä lähteä ottamaan kuvia lehmistä, jos sellainen kerran haluan olla. Kirosin sitten, kun ne lehmät tuijottelivat aivan väärään suuntaan (en tunnusta ammuneeni!), kun minä näin sen. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja määkäisi. Lammas. Oi että hän oli suloinen. Haluan sellaisia kaksi (täytyyhän niillä olla kaverit) syntymälahjaksi, kun täytän kahdeksantoista. Eikös Anna kaksi tuollaista sopisi oikein hyvin sen pienen punaisen mökin pihalle?