"En livsfarlig kille, säger jag."

Koulun opintomatka Ruotsiin kuullostaa hyvältä paperilla, mutta todellisuudessa asialla on monen monta puolta, nimimerkki Mitä ihmettä täällä tapahtuu. En jaksa selitellä täällä niistä asioista, onhan tämä sentään internet, mikä kerran menee sisään, ei pääse sieltä koskaan ulos, niin kuin kunnon kauhuleffoissa on tapana käydä. Olin siis noin viisi päivää Ruotsin maalla koulun ruotsin kerhon ja Naantalin lukion matkailulinjalaisten kanssa. Hulvattoman hauskaa oli ihan koko ajan, joskus (eli noin joka kolmas tunti) katsottiin useampaa porukan tyyppiä kulmat koholla (Anna, ei voinu mennä aina katon läpi noi kulmakarvat, välillä oltiin ulkona! XDD). Kännissä oleminen teettää vähän hassuja juttuja, sorry boys, kannattaa vähän säännöstellä, jos ei halua nolata itseään.

Asiasta kolmanteen, eksyin jälleen kerran, taas vaihteeksi, aina välillä, aiheesta. Ensimmäinen päivä oli niin paljon tapahtumia täynnä, että olin jo seitsemältä valmis kaatumaan sänkyyn. Näin ihan ohimennen mainitakseni, kenen Einsteinin idea oli mennä Mäkkäriin aamupalalle? Oikeesti, näen sieluni silmin kaksi McDonald'sin viiksekästä (erittäin ylipainoista) miestä hampparit käsissään ja he tuijottavat niihin lumoutuneen:

"Mitä meidän pitää tehdä, että saadaan näistä aamiainen?"

"Jätetään salaatti, juusto ja kastike pois ja vaihdetaan naudanliha porsaaseen."

"Loistavaa, sitten me voidaan laittaa siihen sivuun sellainen Aamupala-juustosiivulla ja kinkulla täytetyt hampurilaisleivät."

"Nerokasta."

Nyt tiedätte, mitä minä olen syönyt ja katunut.

Ruotsalaiset historian tunnit ovat suunnattoman koomisia, ainakin lukiossa. Ensinnäkin ne kestävät 45 min (mikä on normaalia Suomessakin, mutta outoa) ja tunnista ensimmäinen vartti menee siihen, että opettaja antaa päivämäärän ja sen päivä ja kuukausi on sama kuin silloin kun tunti pidetään. Tietääkö kukaan, mitä tapahtui 14.5.1998. Kyllä 1998, mennäänpäs kauas menneisyyden verhon taakse. Mutta minä tiedän. Ei, ei liity mitenkään minkäänlaisees sotaan tai vastaavaankaan. Jokun supersuositun TV-sarjan viimeinen jakso esitettiin. Ei herran jestas. Loppu tunti mietimme porukoissa, ruotsalaiset ja suomalaiset sekoitettuina, mitä tiedämme ensimmäisestä maailmansodasta. Suomalaiset, että olen ylpeä teistä, me nimittäin tiesimme suurimman osan. Ja viimeinen erikoisuus: ruotsalaiset syöksyvät eturiviin, mahdollisimman lähelle opettajaa tunnin alussa, kun heidät päästetään sisään. Siis tässä koulussa, joka oli 8 000 ihmisen kaupungissa, kun taas yhdessä Tukholman lukiossa kaikki vain datasivat. Ja olivat hiljaa ruokalassa. Aivan kuin toiselta planeetalta.

Juteltiin yhden kaverini ja ruotsin opettajani kanssa pikkukylän rehtorin kanssa Suomen ja Ruotsin koulujen eroavaisuuksista ja ruotsiksi, oi tuota ylpeyden tunnetta. Ruotsin lukio on sekoitus ammattikoulua ja lukiota, siis. Tämä koulu on suuntautunut luontoon ja sen tarjoamiin erilaisiin mahdollisiin työpaikkoihin. Neljä opiskelijaa, jotka opiskelevat vapaa-ajan ohjaajiksi ja heidän liikunnanopettaja järjestivät meille vuorikiipeilyä, tosin oikeassa luonnossa ja alaspäin. Ainakin 25 metriä. Jyrkkää kallioseinämää, jota peitti puut. Olin kyllä ylpeä itsestäni, kun jouduin jumiin ja ponkaisin niin kovaa kuin jaksoin oikealle (ja kovaa vauhtia alas) ja pääsin pois pulasta. Se oli kivaa, hihi. :DD

Mutta, joo, käytiin Vätternin rannalla ottamassa kuvia, juuri kun siellä oli kauhia myrsky. Oli hienoa. Jajaja, shoppailua kolmena päivänä, iltakävelyä Söderissä, Modernin museon vierailu (oli kyllä niin outo paikka, ettei mitään rajaa) ja viikinkien riimukiveen tutustumista. Käytiin Wasa-museossa ja Drottningholmin linnassa, tai siinä pihalla. Voitin 100 kruunua shoppailurahaa opettajien Trivial Pursuitissa, hehhehhee.

Nyt seuraa luento aivan ihanasta kyhmyjoutsenesta, joka päätti tulla moikkaamaan minua ja pientä ystävääni. Tämä kyseinen pieni ystävä kirmasi Drottningholmin linnan puiston (joka muuten on hirrrveen nätti) huolletun nurmikon läpi lammen (vai järven) rantaan, koska näki joutsenen. Kun minä ehtisin paikalle kamerani kanssa joutsen purjehti sieltä täysin itsetietoisena viereemme, kosketusetäisyydelle. Ja hän oli så fin, tycker jag. Ihailkaa häntä.

Hän oli niin hirrrrrrveen nätti. Okay, back to business.



Happy Mealkin sopii lautasmalliin, kun oikein yrittää! Go Ruotsi!



Mielipiteeni aamupalasta.



Jutta, näitä keskiaikaisia linnoja oli ihan sikana! Tuokin yksilö, jolla on hieno vallihauta ympärillä on Kustaa Vaasan rakentama. Vadstenassa.



Opettajamme lähti johdattamaa muutamaa heppua hautuumaan läpi toiselle puolelle Wasa-museota. Hän päätyi umpikujaan ja sillä välin, kun hän oli puutarhurilta kysymässä reittiä toiselle puolelle, me oppilaat itse asiassa menimme sille toiselle puolelle.



Poor David.



jäi vähän auki mikä tuo on, Modernissa museossa se möllöttää



pakollinen turistikuva



Uppsala...





Jostain kumman syystä ruotsalaiset eivät tykänneet, kun katsoimme jäkistä laivalla ja meikä kannusti ja hurrasi tsekkien puolesta. Too bad, mutta tsekit on parempi Suomen kannalta.



Mä en tappanut niitä!!!!!!! JESSHH!

P.S. Sain hostäidiltä sähköpostia. Kolme riviä, kaksi lausetta, ei yhtään isoa kirjainta. Kielioppipoliisi paikalla. Juttua ja asiaa oli niin paljon, että piti lukea uudelleen, että tajua. Jollakulla on ollu varmaankin hieman kiire, kun ne kaksi lausetta oli muotoiltu yhteensä 11 eri lauseeseen, mutta valitettavasti joukossa oli vain kaksi pistettä. Otti kuitenkin yhteyttä ja kertoi, että hänen koneensa on ollut rikki eikä siksi ole voinut vastata. Ja nyt minunkin kohdallani onnistuin lähettämään sähköpostia hänelle. Oli kauhian pahoillaan, että olen joutunut odottamaan. Voivoi, se oli niin suloinen viesti, mutta kyllä sitä piti vähän aikaa suurennuslasin kanssa tutkiskella, että mitä tässä nyt halutaan sanoa. :DDD

P.P.S. Otsikko siis on yhden Vadstenan opiskelijan kommentti minulle, kun hänen kaverinsa kaatui ja lähti valumaan rinnettä alaspäin, koska se oli niin jyrkkä. Ja suomeksi: "Hengenvaarallinen jätkä, sanon minä." Noin, selvennys.