Tämä minun blogini on kyllä reputtanut alkuperäisessä tehtävässään, nimittäin vaihtariblogina olemisessa. Ajattelin korjata asia heti ja nyt. Nimittäin tällaisen haasteen avulla, jotka ovat minun mielestäni suunnattoman mielenkiintoisia lukea mutta jotenkin samalla aivan naurettavia. Tiedän, että noin seitsemän viikon päästä pyörittelen tälle silmiäni ja häpeilen tätä postatusta, mutta ei voi mitään. Tiedän myös varsin hyvin, että saan kuulla vielä vastauksistani tulevaisuudessa kavereiltani. Sitten kaduttaa, mutta ei voi mitään. Girl's gotta do what girl's gotta do.
1. Mitä pelkäät eniten vaihtoon lähtemisessä? En kyllä osaa yhtään sanoa. Olen sellainen tyyppi, etten jännitä mitään ja olen aina kuin viilipytty, kun muut panikoivat. Ne viimeiset minuutit tai sekunit ennen H-hetkeä -mikä se milloinkin on- ovat pahimpia. Kysy lentokentällä, turvatarkastukseen jonottaessani. Veikkaan, että silloin se on pahimmillaan, kun se on se perheestä eroamisen hetki. Kuulostipa dramaattiselta.
2. Mitä odotat eniten vaihtovuodeltas? Kolmenkymmenen kilon edestä pelastusrenkaita muutenkin liian isolle vyötärölleni. En halua niitä, mutta eiköhän ne kuuluisaakin kuuluisammat vaihtarikilot tykästy minuun niin kuin ne kotimaista laatuakin olevat. Taistelen taistelemista, että saan sen Walesin aksentin, niin voin kiusata enkunopettajaani sillä. Mutta tosissaan, minun mielestäni sellainen olisi aivan järkyttävän hieno hallita, sellainen voisi tarttua minuun pysyvästi. Ja se sujuva englannin kielen taito, tähtään luontevaan puhumiseen ja laudaturiin. Mitä, kai sitä saa toivoa? Tietenkin kansainvälisiä kavereita, mun Slovakialaisesta siskosta tulee mun tukipilari, halusi tai ei.
3. Onko sulla jotain suunnitelmissa että mitä kaikkee aijot vaihtovuoden aikana tehdä? Vaikka mitä. Raahaan mun hostperheen niihin keskiaikaisiin linnoihin, maksoi mitä maksoi. Starbucksissa pitää hengata ja niitä maisemia ihailla, mutta nehän taitavat mennä siinä kaiken sivussa. Haluan oppia kymriä, joka on Walesin toinen virallinen kieli. Pohjois-Walesissa sijaitsevassa kylässä nimeltä Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch haluaisin käydä, ihan vain ja ainoastaan sen nimen takia. Nykynuorten kirjaston eli Wikipedian mukaan nimi käännettynä tarkoittaa suunnilleen "Pyhän Marian kirkko valkoisen pähkinäpuun lähteellä villin pyörteen lähellä pyhän Tysilion kirkolla punaisella luolalla". Sikäli, jos jotakuta kiinnostaa. :))
4. Mihin kohdemaatasi haluaisit lähteä/oletko tyytyväinen sijoitustietoihisi? Minä keskiaikafriikki lähden Walesiin, joka on siunattu kymmenillä keskiaikaisilla linnoilla. Olenko tyytyväinen? No, kyllä! :) Isäntäperhe on kuuleman mukaan (siis niinkin kaukaisen ihmisen, kuin slovakialaisen koordinaattorin sanojen mukaan) aevan huippu, ettei mitään rajaa. Mitä nyt olen hostmomin kanssa jutellut lähettänyt sähköpostia, hän vaikutta todella mukavalta. Eli siis, olen tyytyväinen.
Tähän väliin voisin sanoa, että pompottelin Italian ja Iso-Britannian välillä ja selkeästi valitsin jälkimmäisen. Kyllä, näin pääsi käymään. Olen kuitenkin tyytyväinen. Sitä paitsi, minun mielestäni se Italian kuumuus on hieman painostavaa. Jaksan sitä jonkin aikaa, mutta kahden viikon siellä asumisen jälkeen alkaa aina ottaa voimille.
5. Milloin keksit lähteä vaihtoon ja miten idea syntyi? Tästä vanhempani voivat vain ja ainoastaa syyttää itseään. Tai äitiä, miten päin sen haluaakin muotoilla. Äitini siis oli vuonna nakki ja peruna Amerikassa vaihto-oppilaana. Silloin 80-luvulla ei muualle oikein sitten lähdetykään. Olen siis kasvanut vaihto-oppilasesitteiden keskellä, kun äidin vanhalta järjestöltä on tullut kirjeitä, jos me haluaisimme ottaa vaihto-oppilaan. Siis rehellisesti sanottuna olen pienestä pitäen ollut tietoinen, että vielä joskus minäkin lähden. Aloitin järjestöjen tutkailemisen 12-vuotiaana, yläasteen lopulla otin sen tosissani ja tilasin esitteitä. Minä en siis kokenut mitään yhtäkkistä valaistumista vaan idea on kirjaimellisesti kypsynyt kauan ja erittäin hartaasti.
6. Minkälaisia tuliaisia ajattelit kohdemaahan viedä ja vietkö vaan hostperheelle vai joillekkin muillekkin? Ajattelin vieväni hostvanhemmille sekä tulevalle hostsiskolle Slovakiasta tuliaisia. Pariskunnalla ei ole lapsia ja he ovat katolisia, joten varmaan kaikkein rajuimmat jääkaappimagneetit jäävät luultavasti kauppaan. Olen suunnitellut - erittäin alustavasti - Kiroilevan Siilin englanninkielistä versiota siskolle ja luonnollisesti jotain Muumi-kamaa. Minut tuntien ostan tuliaisia vielä lentokentällä, kun olen joko unohtanut ostaa jotain, jättänyt kotiin tai epäilen tuliaisteni riittävyyttä. Viime hetken paniikki, jep, minä.
7. Onko sulla suunnitelmia vaihtovuoden jälkeiselle ajalle, ja jos on, niin minkälaisia? En ole edes ajatellut vielä. Jos sinne Iso-Britanniaan nyt pääsisi, katsotaan sitten. Tai, ei varmaan katsota, elän kuitenkin jossain ihmemaassa keijujen keskellä, kunnes putoan kovaa maahan.
8. Oletko ollut yhteydessä hostperheeseesi, ja jos olet, niin minkälaisista asioista olette puhuneet? Olen ollut yhteydessä ja mitäs tässä. Aika lailla turhanpäiväistä. Olen kertonut itsestäni ja perheestäni yms. ja lähettänyt kuvia. Näin on käynyt molempiin suuntiin, tosin en ole vielä saanut kuvia sateiselta saarelta.
9. Uskotko, että tulet kokemaan kulttuurishokin kun saavut kohdemaahasi? Kyllä, ehdottomasti. Kuten sanottu, ensimmäinen viikko menee pumpulipilvillä sitten alkaa se alamäki. Sieltähän minä nousen niin vikkelästi, ettei kukaan ehdi kissaa sanoa mutta vasta hetken mouristelun jälkeen (keksinkö jälleen uuden sanan?).
10. Minkälainen on unelma hostperheesi, koulusi ja paikkakuntasi? Ja tällaiseen pitäisi osata vai vastata? Jaa-a, kaikki ihmiset ovat erilaisia, jokaisella koululla on oma systeeminsä ja kaikilla paikkakunnilla on omanlaisensa....kadut? Liikennevalot? Ei tähän voi vastata mitään.
Tämän haasteen tekemiseen meni kauemmin kuin kuvittelin, nimittäin ainakin tunti, huhhuh. Nyt vielä viime hetken pänttäämiset huomiseen hygieniapassikokeeseen. Taas vaihteeksi näin loppumetreillä.
en tiedä, onko tää nyt vähän randomia kommentoida, mutta kommentoin nyt kuitenkin. tuntuu kauheelle stalkkerille... :D
VastaaPoistaite oon nyt ollu vaihto-oppilaana englannissa (yorkshiressä tosin) ja mulla on enää joku vajaa kaks viikkoa jäljellä (epic!).
mua ei jännittänyt tänne lähtö ollenkaan, en varmaan oikein tajunnut, että what was going on. ei sillä, että vieläkään ymmärtäisin asuvani englannin kauneimmaksi valitussa kaupungissa tai sitä, että oon hengannut täällä jo yli 8 kk.
itselleni kulttuurishokki tuli yllätyksenä. en ollut tajunnut, että miten sekin voisi ilmetä ja elin siinä uskossa, että "eihän mulle nyt mitään kulttuurishokkia tule, hyvänen aika sentään". en ymmärtänyt, että se shokki voi tulla ihan missä maassa vain eikä vain jossain, missä se kulttuuri ja ympäristö muutuu kertaheitolla tosi radikaalisti, kun suomesta tullaan. mulla oli silloin kamala koti-ikävä ja tuntui, että kaikki on englannissa ihan päin helvettiä ja suomessa kaikki on vaan yksinkertaisesti niin paljon paremmin.
itse toin mun hostfamilylle iittalan mukeja tuliaisiksi ja tottakai fazerin suklaata. vaikka noiden tuliaisten löytäminen ja keksiminen oli kyllä haastavaa.
mä toivon, että sun vaihtovuosi menee hyvin! en sano, että se tulis olee helpoin kokemus ja pakko myöntää, että oon välillä kironnu itteni alimpaan helvettiin sen takia, että päätin lähteä. mutta nyt loppumetreillä mun on pakko sanoa, että helvetin hieno valinta ja ihan ehdottomasti elämäni parhaat (ja kasvattavimmat) kuukaudet takana! musta on tosi jees seurata sun blogia ja kelata, miten ite valmistauduin vuos sitten. ei vitsi, mut tsemppiä! en voi tähän heittää mitään coolia wales-tervehdystä, koska osaan vaan ihanan yorkshiren murteen, haha. (yks asia englannista, varaudu siihen että jokaisen viestin perään tulee niitä äksiä, tekstiviesti, facebook chat-viesti what ever. ja se on tarkkaa, kuinka paljon ja kelle niitä laitellaan... ihme juttuja.) xxx
Hui, olipas pitkä kommentti, ansaitsit juuri suuren kunnioitukseni! :DD Äläkä tunne itseäsi stalkkeriksi, nimittäin tätä blogia on tuijoteltu yli 1500 kertaa ja kommentteja on saapunut vain muutama, joten kiitos, piristit juuri päivääni! ;))
PoistaVajaa kaksi viikkoa, hui! Alkaako jo pienoinen paniikki iskeä? Siitähän puhutaan, että toinen kulttuurishokki iskee Suomeen paluun jälkeenkin vielä. Salaisesti hiipivä juttu ilmeisesti on siis kyseessä? Mulle varmaan käy niin, että mä vaan makaan jossain sängyn pohjalla, kunnes kyllästyn itseeni ja otan niskastani kiinni.
Muumimukit pitää varmaan muuten hankkia, kyllä! Tuijotan sitten niitä vaativasti joka aamu ja näytän erittäin syyttävältä, jos mukit jäävät kaappiin. XDD Ja olen saanut jo lukea x:siä sähköpostiviestien perässä, mitään hajua, mitä kaksi sellaista tarkoittaa? ;DDD
Ja heij, kiitoksia vain kommentoimisesta ja muusta, vaikka se Walesilainen tervehdys puuttuikin! xDD