lauantai 28. heinäkuuta 2012

Muumien vallassa

En aio itkeä (ainakaan kauhiasti) sitä, että olen taas epäonnistunut postatusten tekemisessä. Mutta täytyyhän minullakin olla kesäloma. En sitä ole kyllä ehtinyt viettämään...

Äitini on ottanut nro 1 missiokseen Suomen nähtävyyksien tutkimiseen minun kanssa. Joten ensimmäisenä oli Bengskärin majakka, jonka nimeä en edes osaa kirjoittaa. Ja tietenkin kastuin, kun ylitseni pyyhkäisi aalto. Ihan vain sen takia, koska olin aiemmin sanonut, etteivät ne yltäisi tänne asti. Ja sitten kastun tietenkin läpimäräksi. Mutta luonnollisesti löysin sieltä uusia ystäviä.



 Asiasta kukkaruukkuun. Muumimaailma kutsui minua ja Jutta-ystäväistäni, myöhemmin hilasin myös pikkusiskoni ja hänen kaverinsa sinne. Tai sitten he hilasivat minut, koska mulla oli ne vapaaliput... :DD






Muumipapan mielestä minun ja Jutan pitäisi hankkia harrastus. Eikö se muka ole normaalia, että henkillkunta hengaa työpaikallaan?

Kuten vaihtarikulttuuriin kuuluu, minuakin kohtasi kavereiden järjestämät läksijäiset. He olivat mukamas nerokkaina tehneet tietovisan (joka oli liian vaikea!), missä olin nolostuttavan huono, mutta sain kuitenkin villasukkani takaisin. Ei muistella pahalla, vaikka julkaisukelpoisia kuvia on jälleen rajallinen määrä.



Olen nyt päättänyt investoida tulevaan vuoteen, nimimerkillä Wales on kuuleman mukaan Iso-Britannian sateisin osa/lääni/alue/mikälieneekään. Ostin siis sinisen sadetakin by Rukka.


Menetin muuten töissä englannin taitoni hetkellisesti eräänä päivänä. Muutun Briteissä varmaan vähintään yhdeksi päiväksi mykäksi, jos merkit pitävät paikkaansa.


P.S. En ole vieläkään keksinyt kunnon tuliaisia. Haluaisin viedä Muumeja (ylläripylläri) mutta harvat ulkomaalaiset ovat koskaan kuulleetkaan muumeista. Joten en haluaisi tuoda mukanani kasan muumimukeja, pillerirasioita ja pyyhkeitä. Ehkä vien vain Fiskarsin oranssit sakset ja sen porokynttilänjalkahözkän. :DD






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.

Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.