Running in through the rain in Wales

Hirmuisesti aihetta odotukseen

Minulla on suorastaan kauhistuttavan kiireinen viikonloppu luvassa:

Perjantaina olisi määrä tavata Emiliaa, kierrellä kaupunkia, käydä syömässä ja suunnata sitten leffaan. Varmasti todella mahtava päivä tulossa ja laskinkin, että taidan päästä kotiin vasta keskiyön jälkeen. Tulee olemaan todella outoa sitten Suomessa, kun olen tottunut näkemään Emiliaa noin kerran kuussa. Ihan orpo olo ilman minun Suomi-toveriani. :'c Espoo, tiedän, että luet tätä tekstiä, vaadin säännöllisiä tapaamisia, huom. monikko. Joko koko vaihtariporukalla tai kahdestaan.

Lauantaina minun pitää onnistua tekemään läksyjä ja pakkaamaan matkalaukkuni täyteen tavaroita, jotka voin antaa perheelleni kotiin vietäväksi. Siihen lomaan pitäisi vielä onnistua ujuttamaan Iron Man 3, koska Jozef haluaa nähdä sen ja menin jo lupautumaan toveriksi.

Sunnuntai-aamuna hyppään junaan kohti Lontoota! Tai, todennäköisesti ryömin ison matkalaukkuni kanssa, odotan kauhulla sen raahaamista Lontoon metrossa! D: Perheeni siis saapuu Lontooseen sunnuntaina ja on niin kiva nähdä heitä. Suunnitelmissa on paljon nähtävyyksien kiertelyä ja koska minä olen kokenein Lontoossa-kävijä (äiti on ainoa meidän perheessä, joka siellä on käynyt ja sekin oli noin 25 vuotta sitten...), joten kaikki vastuu suunnittelemisesta on langennut minun harteilleni, eikä se minua haittaa, päinvastoin! Walesiin paluu tapahtuu vasta toukokuun puolella, joten valitettavasti minulta menee yksi kouluviikko sivusuun, voihan itku! Jos tunnustetaan, niin olen tehnyt pienen 8-sivuisen kirjasen vain minun juna-aikatauluistani sekä pääsystä Warner Bros Studio Tourille, koska he ovat erittäin tarkkoja aikataulujen kanssa. Siinä on kansilehti ja sisällysluettelokin...

Viime viikonloppuna päähäni pälkähti eräs loistava idea seikkailulle, joka tosin oli liian suuri yhdelle pienelle ihmiselle. Otin samantien yhteyttä vaihtaritoveriini Emiliaan (tämä postatus nyt pahasti antaa sellaisen kuvan, että ollaan Emilian kanssa jatkuvasti yhdessä ja että minulla ei ole yhtään omia kavereita. Valitettavasti ja onneksi asia ei ole niin, minulla on mahtavat tukijoukot täällä.), joka oli onneksi ihan täysillä mukana. Suuntaamme siis ensi kuussa päiväretkelle Stonehengeen! Stonehenge on oikeastaan keskellä ei-mitään ja vähän saavuttamattomissa, erityisesti täältä suunnalta (Lontoosta järjestetään bussimatkoja suoraan läheiseen kylään), joten meidän täytyy ottaa juna Salisburyyn, mistä hyppäämme bussin kyytiin Amesburyyn, jossa käymme syömässä ja kiertelemässä heti käveltyämme kahden kilometrin matkan itse kivipaaseille. Paikka on tosissaan vähän hankalasti tavoitettavissa, mutta kahta seikkailumielistä vaihtaria ei niin vain pysäytetä!

Lisäksi menin tässä lupaamaan kavereille, että jos he saavat aikaiseksi suunniteltua benji-hyppy-hommelin niin osallistun. Kuolen.

P.S. Laskin tässä muutama päivä sitten, että minulla on hyllyssäni reilu 100 teepussia yhteensä käytyäni kaupassa ostamassa ensiksi lisää (no se oli joku uutuusmaku ja tuoksui todella hyvältä!). Lontoossa haluan käydä eräässä vanhassa teepuodissa, jonka ohitse kävelin muutama viikko sitten. Pyörin kyllä siinä oven edessä hetken aikaa, että uskallanko mennä vai en (yritin säästellä rahojani ja siellä ne olisivat lähteneet lompakostani aika vikkelään). Tee on heikkouteni.

P.P.S. Sain uuden lempinimen kaverilta: Cheesecakelama called Zoe (Juustokakkulaama nimeltä Zoe). En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua mutta olen otettu.