Vanhemmat päättivät sitten ottaa ja lähteä Pariisiin viideksi päiväksi. No, okei, isä olisi muutenkin sinne lähtenyt, työmatkahan se oli. Tai on, he nimittäin ovat siellä edelleenkin. Vaari tuli tänne meitä kaitsemaan, eli suomeksi sanottuna pelaamaan korttia ja huutamaan täyttä huuhaata Suomen jääkiekkoilijoista. Ei se tiedä jääkiekosta yhtään mitään mutta silti tulee kaiken maailman analyysit pelaajista. Nyt ei naureta siellä, kyllä minäkin jotain olen päässäni kyennyt pitämään, vaikka muuta luulette (kyllä, juuri te kaksi nimeltä mainitsematonta...).
Tuliaisiksi onpi sitten jo kerrottu mm. Iso-Britannia kamaa (kyllä, Ranskasta) ja jotain salaista ja erikoista minulle. Olen nimittäin toiminut pyykkärin pestissä ja voin sanoa, että siskojeni harjoituskamppeet haisevat ja sitä tekonurmiruohoa on kaikki paikat niin täynnä. Kohta pursuu korvistakin sitä ulos.
Ollaan Merin kanssa huudeltu parvekkeeltani lenkkeilijöille "Hei juoksija!" ja saatu kummastuneita katseita osaksemme. Löysin kuitenkin tässä eräänä päivänä kaiken maailman kamojen alta ala-asteen kuvaamataidon työn. Oioi, olinpas minä joskus taiteellisesti lahjakas, nyt lukioaikana kuviksen tunnit ovat jääneet siihen yhteen. Mitäs menin sinne venäjän tunneille, mur. Kuitenkin hekottelin, kun muistin kuinka olin ensimmäiseksi maalannut kukkia taustalle puuhun ja niistä oli tullut rumia. Asia piti jotenkin korjata ja meikä piirsi mandariineja päälle tai töhri epämääräisesti vihreää. Muistan edelleenkin, kuinka se harmitti, kun en onnistunut peittämään niitä kunnolla, maali nääs alkoi lohkeilemaan. Ne kukat pystyy vieläkin näkemään.
 |
| Olin muuten erittäin pettynyt kyseiseen ohjeeseen. Muut olivat kyllä hyviä mutta tuo, arrgghh. |
Ja tuo yläpuolella oleva nallenhalaaja on minun nuorempi pikkusisko, kyseinen, jonka kanssa ollaan huudeltu niille juoksijoille. Ja oikeasti, tuonko minä olen jättämässä vuodeksi? :''(
Juttisjou, katso tuota komiaa naamataulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.