niin monta seikkailua,
jotka eivät voineet tapahtua tänään
Minun tekee hirveästi mieli seikkailemaan mutta lauantaista asti olen vain (erittäin epätoivoisesti) yrittänyt saada läksyjä tehtyä. Mutta koska opettajat haluavat esseet näpyteiltynä eikä käsinkirjoitettuna, on Facebook ynnä muu sosiaalinen media auki taustalla, mikä ei nyt novellianalyyseja kauheasti avita.
Katsottiin eilen illalla hostisän kanssa Kuinka koulutat lohikäärmeesi -leffa (käännetäänkö se noin?). Olen aina halunnut nähdä sen ja kun vahingossa törmäsin siihen BBC:llä niin siihen istahdin ja valmistauduin puolustamaan kaukosäätimiä hostisältä mutta onneksi häntä ei haitannut. Suurin kummastukseni oli, että kyseinen leffa tosin alkoi vasta 20:30 sunnuntai-illalla, että ei sitä kauhean pienet vekarat kyllä tuijotelleet. Eivät tiedä, mitä menettivät. O.O
Koko vaihtovuotta on enää reilu kaksi kuukautta jäljellä, mikä on ihan täysin olematon määrä. Kauhean haikea fiilis, koska täytyy jättää Wales ja kaikki muu taakseen ja palata Suomeen, enkä tiedä, koska pääsen tänne takaisin. Onneksi muutama kaveri on jo luvannut raahautua ensi vuoden kesällä Suomeen.
Toisaalta en malta odottaa. Suomi. SUOMI. Koti. Kesä. Kaverit. Perhe. Minulle on ensi kesäksi niin julmetusti tekemistä, että on varmaan ihan hyvä, että äiti puhui minut pois kesätöihin menemisestä. Katselen kauhun vallassa huonettani ja mietin, miten olen kerännyt kaiken tämän krääsän kahdeksassa kuukaudessa. Taitolaji kai tuokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.