Punainen lohikäärme tulee ikuisesti syöksemään liekkimerta sydämessäni.
tässä lauletaan "All this bad blood here", niin luulin todella pitkään, että se menee "All this Buzz Lightyear..."
Kaveri tunnusti minulle olevansa bi tänään. Olin kolmas, joka sai asiasta tietää ja tämä sai minut tajuamaan, kuinka iso osa minusta on ehtinyt jo tulla muiden ihmisten elämässä. Minulle on tarjottu niin sänkyä, sohvaa kuin koirankoppia asuinpaikaksi, jotta minun ei tarvitsisi lähteä mutta noin viikko takaperin sain kirjeen EF:ltä, missä ilmoitettiin lähtöpäivä. Suomeen palaan kesäkuun kolmastoista ja jos totta puhutaan, kammoan tätä viimeiseen henkäykseen. Päivämäärä vain lähestyy hirveää vauhtia. Tämän vuoden piti olla yksi elämäni parhaista ja niinhän se on ollutkin mutta nyt tajusin, että jäljellä on enää vain kolme kuukautta tehdä tästä mahtavinta aikaa ikinä ja ottaa kaikki irti.
Kun Suomesta viime elokuussa lähdin olin intoa täynnä, koska edessä odotti suuri tuntematon ja tiesin palaavani takaisin Pohjolaan seuraavana kesänä. Nyt tämä lähtöpäivä on enää vain 99 päivän päässä ja olen kauhuissani, koska en yksinkertaisesti tiedä, milloin pääsisin palaamaan Walesiin. Iso-Britannia - Wales erityisesti - on minun toinen kotimaani ja sen taakse jättäminen tulee olemaan vaikeaa.
Joten sukulaiset ja ystävät: arvostaisin suunnattomasti, jos antaisitte meikäläisen surra lähtöäni ja riemuita paluutani ainakin muutaman ensimmäisen päivän rauhassa, ennen kuin lähdemme riekkumaan kesäöihin ja toteuttamaan kaikkia nerokkaita suunnitelmiamme.
Mä pakastan mun liiloja hiuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.