Poika luuli saaneensa saaliin

Pelkkä perkausveitsi jäi vaan haaviin

Hyvää pääsiäistä, armaat.

Ensi viikolla menen Emilian luokse muutamaksi yöksi, jonne myös Johanna ja Vilma ovat suuntaamassa. Suunnitelmissa on shoppailua, syömistä (Emilian hostäiti tekee makaroonilaatikkoa, en kestä!) ja minun syntymäpäiväni juhlistamista. En jaksaisi odottaa! D:

Seuraavalla viikolla uljas ystäväni lentää Suomesta minua moikkaamaan ja tarkoituksenamme olisi kirmata villeinä Lontoossa, Bristolissa että ympäri Walesia. Pääsiäisloma tulee siis köyhdyttämään minua suunnattomasti, onneksi pankkitilille on ilmestynyt jo vähän kahisevaa synttärilahjoina, joten toivottavasti en joudu ihan kokonaan konkurssiin.

Muuten loma menee aikalailla läksyjen, löhöämisen, syömisen ja kavereiden kanssa hengailun merkeissä. Täytyy kerätä voimia, 2,5 kuukautta vielä pitäisi paahtaa ennen kesälomaa. :3

P.S. Mulla on ikävä mun JOPOa. :'c Haluan pyöräilemään.

Happy Easter, guys!

Next week I'll go to stay for a few nights at my Finnish friend's place with some other pretty awesome Finns. I'm gonna shop, eat (like I always do, complaints?) Finnish dishes and celebrate my birthday. I can't wait but I'm afraid that after speaking Finnish for like three days I won't be able to speak English anymore. So you have to bare with me, darlings.

The following week I'll be travelling around England (unfortunately yes, I'm going behind the enemy line, I hope I'll survive) and Wales when a really good friend of mine - I hate saying someone is my best friend, it makes me feel that I'm putting my friends in order of importance and I don't want to do that - is flying all the way from Finland to UK, which is pretty awesome. ;)) Although, I'll get really poor because of all the shopping and eating out, oh my, pros and cons of having fun... Oh, well, you only live once. Can't believe I just said that... XD YOLO. Thank goodness, I have my birthday during the Easter holidays, 'cause I'll get some money to my bank account. But I end up spending it all immediately, although I'm going to try to be careful! But, honestly, it's my 18th birthday, what can you expect?

Otherwise I'll just lay on my bed or sofa, eat and spend time with my friends (I know you're reading this. I'm waiting for your calls). And I'm planning to do my homework on time not on Sunday night like I always do. But I need my beauty sleep, I have to rest, I still have 2,5 months to spend with you guys and that is tiring, you have to give me that.

P.S. I miss my bicycle, can't wait until summer when I'll be able to ride it around my town in Finland.

Kevätkävelyllä.

Sujuvasti kuvista tuli pää sensuroitua (en leikannut sitä pois, kuva oli alunperinkin tuollainen) ensimmäisestä kuvasta pois mutta ei hätiä mitiä. Toinen päivä reilun kahden viikon pääsiäislomaa oli tänään ja menin kolmen ja puolen tunnin kävelylle, kun oli niin ihana sää. Nyt mutustelen tyytyväisenä ruisleipää. Elämä on letkeetä.

My camera did some censorship for me (it was an accident, I didn't mean to lose my head) in the first photo but no worries. It was the second day of two week long holiday and I decided to go for a walk, which took three and half hours. But it was such a wonderful weather and you don't get that much around here, to be honest. Now I'm eating some rye bread, oh, I am pleased. c: Life is goood.

Sitä oppii arvostamaan hyviä päiviä.

Tänään aamulla tunsin heti alusta, että on tulossa hyvä päivä: aurinko paistoi ja normaalin tasaharmaan taivaan sijaan näin sinistä. Unohdin tehdä draaman läksyt ja vaikka Brittany yrittikin näyttää minulle omia tehtäviään en ehtinyt tehdä niitä. Onneksi opettaja ei kysynyt niistä. c:

Ollaan Jozefin kanssa tänään hoilattu ääneen varmaan viittätoista eri laulua, syöty CreamEggsejä (jos saatte mahdollisuuden mutustella niitä, tarttukaa siihen!) ja pääsimme psykan tunniltakin puoli tuntia aikaisemmin. Lisäksi isovanhemmat laittoivat 200 euroa tilille, koska minä täytän huimat 18 vuotta vajaan kahden viikon päästä. Astun aikuisuuteen fyysisesti ainakin... Oivariiniakin laittoivat Walesiin asti tulemaan, en kestä.

Olen ollut niin hyvällä tuulella tänään, että päätin marssia kauppaan ja täyttää paketin kaikilla paikallisilla herkuilla. Huomenna lähetän paketin perheelle Suomeen. ->

Olen maailman oma ottolapsi.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille.

Kaikkeen löytyy ratkaisu ja se on yleensä tee.

Kävelin tänään keskustaan Bootsiin ja tarkoitukseni oli kuolata hiusvärejä sekä ostaa meikkejä. Kotiin palattuani löysin kassistani asun Lontooseen (pääsiäisloma, tule jo!) sekä kolme pakettia lisää teetä. Tällä hetkellä minua koettelee valinnan vaikeus, mistä minun pitäisi aloittaa...

P.S. Vilman kanssa tehtiin aika mahtava lista Brittilän parhauksista ja tulokset löytyvät Vilman blogista, jonne pääsee tästä: klickklick.

Iso-Britannian ihmemaa

• Britit seisovat jonossa tyytyväisenä kaikkialla. Jopa bussipysäkillä ollaan valmiiksi jonossa.
• Lapsilipulla pääsee junassa helposti ja hieman edullisemmin.
• Britit ajavat vasemmalla puolella tietä. Auton ratti on siis oikealla, mikä on erittäin häiritsevä näky.
• Britit ajavat kantapäittesi/varpaittesi ylitse, jos et ylitä tietä tarpeeksi vikkelästi.
• Brittit busseissa on vain yksi ovi, mistä mennään sisään ja ulos: ruuhka ja törmäykset taattu.
• Brittien busseissa bussikuskille ei koskaan anneta rahoja käteen, vaan ne laitetaan pöydälle.
• Brittien busseissa lippu tulostuu suoraan matkustajalle, nerokkaasti piilotettuna.

• Britit eivät tiedä, missä on Venäjä.
• Britit luulevat, että Saksan ja Ranskan välissä on valtameri.
• Britit eivät tiedä, mikä on Antarktis.
• Britit uskovat, että suomalaisilla on yleensä joko poro- tai jääkarhufarmi.
• Britit eivät lue kuuluvansa Eurooppaan.

• Britit maksavat usein käteisellä.
• Myyjille Skotlannin punnat aiheuttavat hämminkiä, vaikka ne ovat ihan yhtä hyvin kelpaavia.
• Britit diggaa seteleiden aitouden tarkistelemisesta.
• Myyjät merkkailevat tusseilla aidot setelit.
• Kahden punnan kolikot ovat harvinaisuutensa takia suorastaan keräilytavaraa.

• Britit pilkkaavat toisiaan, jos jokin vaate huutaa Primark.
• Silti he jonottavat Primarkin edessä ennen aukeamista ja ostavat sieltä tavaraa viiden ison paperikassillisen verran.
• Tytöt kulkevat syksyllä heti UGGit jalassa, vaikka päällä olisikin tuubitoppi.
• Britit eivät käytä takkia, vaikka henki menisi. Huppareilla ja neuleilla vedetään läpi talven.
• Britit haikailevat rusketusta epätoivoisesti. Tekorusketusta saa joka kadunkulmasta.
• Tekoripset ovat in. Mitä suuremmat sen parempi.
• Naispuoliset britit käyttävät paljon meikkiä. Naaman väri harvoin sopii muuhun ruumiiseen.

• Kaikki ovet aukeavat sisäänpäin. Jopa vessojen. Ei hyvä.
• Kuuma ja kylmä vesi eri hanoissa.
• Jos olet suihkussa, kukaan ei saa koskea vesihanoihin muualla talossa. Kylmä vesi taattu seuraavaksi kolmeksi minuutiksi.
• Vessat ovat välillä huonoja vetämään.
• Kouluissa on vessajuorukerhoja.

• Ihmiset tervehtivät toisiaan sanomalla "hiya" tai "alright". Jälkimmäistä käytetään sekä kysymyksenä että toteamuksena.
• Säästä valitetaan jatkuvasti: jos ei sada, niin on kylmä ja vice versa.
• Britit kiittää sanomalla "cheers" tai "ta". Perus "thanks" ja "thank you" ovat harvempia.
• Hyvästellessä sanotaan vähintään kerran "tadaa". Hämmennys suomalaiselle oli suuri, kun ensimmäisen kerran tämän kuulin.

• Isokokoisia ranskalaisia syödään kaikkialla, ja niitä myydään tienvarsikioskeilla, joita vanhat papat pitävät.
• Sipsejä myydään pikkupusseissa, joita saa kaikkialta. Oli kyseessä sitten apteekki, kosmetiikkakauppa tai kahvila. Karkkipusseja löytää myös mitä ihmeellisimmistä paikoista, mutta ei yhtä usein kuin sipsejä.
• Englantilainen aamiainen on yhtäsuuri kuin taivas täällä. Hyi pavut, hyi pekoni, hyi friteeratut paahtoleivät ja kananmunat sanon minä (pekoni on oikeastaan kinkkusiivu). Perunakolmiot ovat ainoa hyvä asia.

• Säätiedotuksiin ei voi koskaanmissääntilanteessamilloinkaan luottaa.
• Nuoremmat (ja joskus tämänkin ikäiset) pukeutuvat koulupukuihin. Nuoremmat myös teitittelevät opettajiaan.
• Rakennukset ovat kylmiä. Sana "eristys" ei selkeästi kuulu brittien sanavarastoon.
• Briteissä 16-vuotiaat saavat polttaa tupakkaa mutta täytyy olla 18-vuotias sitä ostaakseen.

Kohta.

Pian alkaa kahden viikon pääsiäisloma (kyllä, kahden viikon! Hyvästi Suomen kaksi päivää + viikonloppu, tämä mimmi nauttii kahden viikon vapaastaan!) ja minulla on niin paljon suunnitteilla, että ihan naurattaa. Muutamaksi yöksi juuri ennen syntymäpäivääni olen menossa suomalaisen vaihtarikaverin luokse, jonne tulevat myös loput Suomiperheen jäsenet, jippii! Sitten eräs kaverini, jolla on selkeästi prioriteetit hukassa (ylppärit vai minä?) on tulossa Suomesta asti minua tapaamaan viideksi päiväksi, jolloin kierretään ympäri Englantia ja Walesia, wubbiduu!

Vielä kun sen reilun viikon vielä koulussa pihisisi niin hyvä olisi.

Koska rugby on intohimon ruummiilistuma.

EILEN

Wales voitti Englannin 30 - 3 ja samalla koko 6 Unions:in.

Minä huusin televisiolle englanniksi ja kiroilin suomeksi.

Hostisäni meni pubiin katsomaan peliä.

Hänellä on ääni käheänä vieläkin.

Minä olen ylpeä walesilainen ja rugbyfani.

Minusta napattiin salakuvia.

TÄNÄÄN

Minua luultiin kanadalaiseksi.

Tapasin virolaisen tytön myymässä Suomi-krääsää.

Sain tytöltä Suomen lipun.

Ostin häneltä kalliin pinssin, koska olen kohtelias.

Pinssissä on Suomen lippu ja Union Jack.

Kävin pubissa syömässä.

Brittiläiset aloittaa kaljan juomisen jo kahdeltatoista aamupäivällä.

Swansean katutaide on siistiä.

The Croods -animaatio on ehkä paras animaatio ikinä.

Se on mahtava.

Käteni vammaa, mutta ei se mitään. Järkytän teitä laittamalla asukuvan. Koska olen kapinallinen.

I sorry guys, but I don't have any food for you. I said I'm sorry, now stop chasing me!

Tänään olivat kaikki koulun opettajat koulutuksissa, joten oppilailla oli vapaapäivä. Paitsi minulla, koska huomenna on kaksi koetta draamassa, eli kaksi näytöstä. Tänään klo 14oo minun piti mennä collegelle treenaamaan, mutta koulun ovella minua oli vastassa yksi ryhmäläisistäni (kutsutaan häntä nimellä Ameeba), joka kertoi, että kolmas vahvistuksemme (hän olkoon Plankton) oli menettämässä äänensä, joten hän jäi kotiin. Ameeba oli jossain koulun riennoissa mukana, kun meidän piti harjoitella, mutta hänen piti palata hommiinsa, joten minä siellä Drama Hallissa yksinäni katselin muiden kenraaliharjoituksia yhdessä Karlin kanssa, joka on meidän student teacher, eli opettajaksi opiskeleva opiskelija, joka nyt testailee taitojaan meidän kanssamme kesään asti. Karl on kyllä mahtava.

Koska koulupäiväni alkoi niin myöhään, kuljin erään puiston läpi kamerani kanssa, koska sää oli niin hieno. Päädyin kuitenkin kahden hanhen ja joutsenen poikasen piirittämäksi. Elämäni oudoin hetki.

Joutsenet ovat pilalle lellittyjä lapsia, jotka tulevat ruoan toivossa vaikka syliin. Ja luulevat olevansa flamingoja.

Hanhet ovat wannabe pahiksia, ne ei väistä sua ja yrittää kävellä coolisti ohitsesi mutta sisimmissään ne ovat vain uteliaita nyssyköitä.

Lokit ovat true badasseja: isot egot vain laajenevat huutamalla ja muita elollisia pelottelemalla.

Pulut ovat nössöjä, ne vain istuvat aidalla ja pörhistelevät sulkiaan. Jos niitä yrittää lähestyä niin ensimmäisen luuserin lennettyä pois muut tajuavat kaksijalkaisen olemassa olon ja sitten pitää äkkiä päästä pois.

Minussa olisi ainesta lintututkijaksipsykologiksi.

Before I end up six feet under.

Tarkoitukseni oli aluksi puhua hieman paikallisesta ruokakulttuurista mutta päätin, että menen huomenna ruokakauppaan napsimaan kuvia Lava Breadista ynnä muista outouksista.

Minulla on huoneeni seinällä Suomessa Before I turn 20 -lista (koska koko elämää varten oleva  tuntui vielä viime kesänä liian pitkältä ajalta) ja esimerkiksi tuo teekutsujen pitäminen löytyy siitä. Mutta Vilmalta tämän idean varastin, koska hän kutsui minut tekemään näitä seuraavaa kolmea asiaa. Tosin toivottavasti ilman tuota suudelmaa amerikkalaisessa naapurustossa, voi tulla vähän hankalaksi tuo sukupuolenvaihdosleikkauskin. Mutta ensi kesänä meidät voikin sitten bongata jostain Suomen Ikeasta leikkimästä piilosta, piiloutumasta vaatekaappeihin (ja kun ihmiset kävelevät ohi, tulemme ulos ja sanomme juuri palanneemme Narniasta), istumasta jokaisella sohvalla, mitä liikkeestä löytyy sekä laittamasta herätyskellot päälle ja piillottamasta niitä kattiloihin keittiö-osastolla. Täytyy vain miettiä, että mihin liikkeeseen olemme valmiita hankkimaan porttikiellon. Mutta kesästä on ainakin tulossa mahti.

Kuin laululintu tupakan savussa joutuu leijonien ruoaksi.

Haluaisin kertoa, että olen tehnyt viime päivinä jotain suunnattoman jännää mutta karu totuus on se, että leffoja olen tuijotellut ja keskittynyt (kerrankin!) koulutyöhön. Sekä ihmetellyt kukkivia narsisseja, koska ne ovat Walesin kansalliskukka ja viime viikonloppuna oli St. David's Day (Walesin suojeluspyhimys), jonka kunniaksi kukkia oli istutettu kaikkialle, minne vain kykeni. Mutta olen varma, että myyrät ovat siirrelleet sipuleita ympäriinsä maan alla, koska välillä kyseisiä kukkia vain pursuaa ties mistä koloista. Mokomat myyrät.

Sain tänään ilmaisen cupcaken paikallisessa "ostoskeskuksessa". Oli syötävät hileet ja kaikki koristeet. Tosin minulla ei ole hajuakaan, mitä varten niitä jaettiin, toivottavasti en nyt saa jotain myrkytystä. Elämän suuret ongelmat.

Nauttikaa äijät lumesta Suomessa, kohta se kesä ja kärpäset sieltä tulee ja päästään Lintsille!

Hommasin itselleni Tumblr.-profiilin ja sitä voi käydä säälistä katsomassa, klick.

Punainen lohikäärme tulee ikuisesti syöksemään liekkimerta sydämessäni.

tässä lauletaan "All this bad blood here", niin luulin todella pitkään, että se menee "All this Buzz Lightyear..."

Kaveri tunnusti minulle olevansa bi tänään. Olin kolmas, joka sai asiasta tietää ja tämä sai minut tajuamaan, kuinka iso osa minusta on ehtinyt jo tulla muiden ihmisten elämässä. Minulle on tarjottu niin sänkyä, sohvaa kuin koirankoppia asuinpaikaksi, jotta minun ei tarvitsisi lähteä mutta noin viikko takaperin sain kirjeen EF:ltä, missä ilmoitettiin lähtöpäivä. Suomeen palaan kesäkuun kolmastoista ja jos totta puhutaan, kammoan tätä viimeiseen henkäykseen. Päivämäärä vain lähestyy hirveää vauhtia. Tämän vuoden piti olla yksi elämäni parhaista ja niinhän se on ollutkin mutta nyt tajusin, että jäljellä on enää vain kolme kuukautta tehdä tästä mahtavinta aikaa ikinä ja ottaa kaikki irti.

Kun Suomesta viime elokuussa lähdin olin intoa täynnä, koska edessä odotti suuri tuntematon ja tiesin palaavani takaisin Pohjolaan seuraavana kesänä. Nyt tämä lähtöpäivä on enää vain 99 päivän päässä ja olen kauhuissani, koska en yksinkertaisesti tiedä, milloin pääsisin palaamaan Walesiin. Iso-Britannia - Wales erityisesti - on minun toinen kotimaani ja sen taakse jättäminen tulee olemaan vaikeaa.

Joten sukulaiset ja ystävät: arvostaisin suunnattomasti, jos antaisitte meikäläisen surra lähtöäni ja riemuita paluutani ainakin muutaman ensimmäisen päivän rauhassa, ennen kuin lähdemme riekkumaan kesäöihin ja toteuttamaan kaikkia nerokkaita suunnitelmiamme.

Mä pakastan mun liiloja hiuksia.

Toivepostatus: Nuorten vapaa-ajan viettotavat

 

Elikkäs, minulta on toivottu jonkinmuotoista kertomusta aiheesta ja toivon olevani edes jotenkin kelpoinen ikäisteni menoista selittämään. Joten pikemmittä puheitta, tästä se lähtee.

Elokuvat Kuten suomalaisetkin nuoret, elokuvissa käydään täälläkin. Uutuuksia tuntuu tulevan jatkuvasti, eikä niitä kaikkia ehdi mitenkään käydä katsomassa. Elokuvalippu on suunnilleen 7 puntaa, tosin opiskelijakorttia vilauttamalla saa lipun muutamaa puntaa halvemmalla. Hinta tosin riippuu täysin ns. elokuvateatterifirmasta, kallein lippuni on maksanut n. £8 ja halvimman olen saanut £4,5. Lisäksi teattereilla voi olla tiettynä kerran viikossa jonkin muotoinen hulabaloo-päivä, esim. paikallisessa teatterissani se on tiistai, jolloin liput tosissaan saa melkein puoleen hintaan.

Elokuvista myös sen verran, että paikkojasi ei ole numeroitu vaan marssit sisälle ja saat päättää mihin pyllysi lasket. Vain muutaman kerran olen joutunut tiskillä paikat varaamaan ja nämä ovat yleensä olleet niitä uutuuselokuvia, joiden uskotaan vetävän porukkaa, esim. Twilight - Breaking Dawn. Myös mainokset elokuvien alussa saattavat hyvinkin kestää yli puoli tuntia, joten ei välttämättä tarvitse paniikkiin joutua, jos on myöhässä. Todennäköisesti menetät vain muutaman automainoksen etkä elokuvan alkua. Tämäkin on kuitenkin erittäin elokuvakohtaista.

Bileet Partit on parhaat ja täällä niitä tuuppaa olemaan melkein joka viikonloppu. Tytöille se on tekosyy pukeutua huoriksi ja laittaa meikkiä viiden metrin edestä naamalle. En käsitä, miten vanhemmat antavat tai edes kehtaavat antaa lastensa lähteä ulos sen näköisinä. No, jokaisella on omat mielipiteensä. Ja toisin kuin Suomessa, missä juhlinta alkaa perjantai-iltana, täällä kaikki pippalot ovat lähes aina lauantaisin. Ne sisältävät paljon tanssimista ja runsaasti drinkkejä: kun Suomessa tarvitaan pientä avustusta herra A. L. Koholita ennen kuin tanssijalka alkaa edes hieman vipattamaan niin ei täällä, täällä astutaan ovesta sisään jo täydessä meiningissä, valmiina tanssimaan läpi yön.

Kahvilakulttuuri En tiedä, mikä siinä on, mutta oman kokemukseni mukaan nuoret harvemmin lähtevät yhdessä kahville vain hengaamaan ja juoruumaan kädet lattekupin ympärillä, vaikka shoppailun yhteydessä. Kahviloista bongaa useammin kolmikymppisistä ylöspäin niin paljon kuin pokkaa riittää.

Kahviloissa on myös täysin normaalia puhua muiden ihmisten kanssa toisista pöydistä, vaikka koskaan ei olisi toista nähnyt. Riittää, kun pöydälle jättää näkyviin elokuvalipun niin jo tulee juttua toisesta pöydästä. Itse koen sen vain mukavaksi asiaksi, jos toinen osapuoli tajuaa lopettaa jossain vaiheessa - en suinkaan ostanut tätä kahvia, että voin tulla kuuntelemaan sinun matkastasi Espanjaan - ja myös osaa edes näytellä, ettei salakuuntele minun ja ystävieni keskusteluja.

Kavereiden luona kyläily Tämä vasta onkin mielenkiintoinen juttu, koska tämä on niin suosittua. Kun Suomessa jäädään keskustaan hengailemaan koko illaksi ja mietitään, että mitä tehdään, täällä mennään kaikki isolla porukalla (ei 15 kaveria yhden katon alla ole suinkaan liikaa, vai mitä?) jonkun luokse viettämään iltaa. Yleensä tämä on vähän suunniteltu juttu, koska isolle porukalle tulee helposti nälkä ja silloin mennään esim. nyyttäri-periaatteella ensin ASDAan taikka Tescoon hakemaan muonia ennen kuin mennään oveen kolkuttelemaan. Kavereiden kanssa sitten käydään kaikki leikit ja pelit läpi (ninja ♥) eikä kukaan tunne itseään lapselliseksi. Minun mielestäni tämä on mahtavaa.

Mielestäni kukaan ei jää koulun jälkeen hengailemaan vaan painelevat suoraan kotiin heti kun vapautuu viimeiseltä tunnilta.

Näin. Toivottavasti vastaukseni tyydytti, jos jotain kysyttävää tuli mieleen tai sitten omia kokemuksia haluatte jakaa, niin kommenttiboksi löytyy tuosta alapuolelta ja sinne saa raapustaa, mitä mieleen vain pulpahtaa.

Kiidän kuuden kuun ylitse, tähdet viistosti takana, enkä silti ymmärrä maailmasta mitään.

Elämme outoa aikaa. Tai minä elän. Mutta en vain osaa määritellä sitä, pyöritellä ajatuksia päässäni. Viimeiseen viikkoon on mahtunut niin paljon ylä- ja alamäkiä, että pian alkaa jo huimata. En tiedä miten minun pitäisi kaikkeen edes suhtautua. Tuntuu ahdistavalta, kun minulla ei ole elämäni ohjakset hallussa. Osaan heittäytyä ja olla spontaaninen mutta silloin aina voi palata vanhaan tuttuun ja rutiineihin. Nyt minusta tuntuu kuin olisin menettänyt jalansijani elämästäni ja hamuan hitaasti pudotessani epätoivoisesti ilmaa.

Tavallaan olen löytänyt itsestäni uusia mahtavia ja vähemmän mahtavia puolia ja kadottanut vanhat. Uudet ovat pelottavia ja hämmentäviä. Haluan vanhan minäni palasia takaisin, haluan jotain tuttua. Toisaalta taas olen vanhojen asioiden lisäksi kadottanut osan uusista löydöksistäni, mikä on saanut minut vain entistä stressaantuneeksi. En käsitä, miten olen parissa päivässä onnistunut sekoittamaan ajatukseni näin pahoin. Tunnen olevani jotenkin hukassa henkisesti. Kuka minä olen ja kuka minä haluan olla? Elän outoa aikaa.

Tätäkö vaihto-oppilaan kasvamisella ja itsensä löytämisellä tarkoitetaan? Jatkuvaa hämmentynyttä fiilistä ja stressaantunutta mieltä. Motivaation menettämistä ja sängyssä maatessa kattoon tuijottelemista. Maailman turhimmistakin asioista mielensä pahoittamista ja oman elämänsä hallinnan menettämistä. Viiksien piirtelyä sormiin ja tuijotuksia jonnekin kaukaisuuteen, minne kukaan ei koskaan pääse. Jatkuvaa hiljaisuutta, oman huoneen patterin halailua. Pehmolelujen kanssa nukkumista sekä rättiväsyneitä aamuja. Kenties minuun on iskenyt kulttuurishokki vihdoin ja viimein, kun lopulta menetin hallinnan asioiden kulusta. Minusta tuntuu, että hevoseni karkasivat ja ohjakset viuhuvat edessäni. Minun pitäisi vain kurkottaa ja napata ne kouriini. Mutta kädet ovat raskaat ja ajattelen "olen paahtanut täydellä tahdilla tänne asti, nyt haluan levätä, en jaksa ojentaa käsiäni". Elämäni tuntuu juuri tällä hetkellä elottomalta. Päässäni ei ole yhtään ajatuksia ja samalla se on täynnä niitä. Haluaisin vain nukkua tämän vaiheen ohi ja palata takaisin normaaliin, yltiopositiiviseen itseeni.

Olen huomannut, että iltaisin ajatukset vaeltelevat maille kaukaisiin, kun on hiljaisempaa ja vähemmän tekemistä.  Koulussa ruokalassa taas kavereiden kanssa nauretaan naamat räkäisinä ja syödään toistemme ranskikset sekä paniikissa tehdään läksyjä. Koulussa valitetaan kylmyydestä, väsymyksestä ja nälästä, nukutaan tunneilla ja syöksytään pattereitten luokse ja poltetaan takapuolemme. Silloin elämä on onnellista.

Tarvitsen kartan takaisin itseeni ja elämääni.

Turisteilu on taitolaji: kuvat Starbucksista ovat välttämättömyys.

Tapasin Emilian Swanseassa tänään ja oli mahtia. Mutta en varmaan syö enää mitään muutamaan päivään, sen verran tuli vedettyä. D: Ensimmäiseksi Nando'siin ja sitten Nutella-crepeseille ja shoppailuiden jälkeen Starbucksiin kaakaolle ja herkkuja mutustelemaan. Mutta oli kyllä hianoa.

Kiitos "Amelialle" kahdesta ensimmäisestä kuvasta!

P.S. Koska sininen vesi vain on liian mainstreamea swansealaisten mielestä:

Eikä ole edes muokattu. St. David's Dayn juhlinnoista tuli heti paljon siistimmät!