Paluu arkeen ja Walesiin

Paluumatka Suomesta Britteihin sujui täysin ongelmitta ja suunnitelmien mukaisesti. No joo, Heathrow Expressin otin Terminaali 3:sta ja se lähti Terminaali 4:seen ja 5:seen ja sitten takaisin kolmoseen, mistä Paddingtonin juna-asemalle, mutta olisin kuitenkin ottanut saman junan. Ja Paddingtonilla yritin tunkea portista läpi väärällä lipulla (no niitä oli kolme samanlaista, mistä minä olisin voinut tietää, mikä oli oikea?) mutta ne olivat suurimmat ongelmat. Kiire ei ollut mihinkään mutta yrityksistäni huolimatta en löytänyt Karhuherra Paddingtonin patsasta Paddingtonin asemalta. Ensi kerralla sitten pitää varata sen etsimiseen enemmän aikaa ja vähemmän matkatavaroita raahattavaksi.

Matka Lontoosta Swanseahin kesti reilu kolme tuntia ja ehdinkin siinä katsoa yhden ja puoli elokuvaa: toisen olin jo nähnyt (Rakkauskirjeitä Julialle) ja siitä katsoinkin vain alun ja loppuratkaisun, hihi. :) Toinen elokuva oli The Boy in the Striped Pajamas, jossa oli surullinen loppu ja minun pitikin tukahduttaa kovaääniset henkäykseni ja kyyneleeni sitä katsellessa.

Swanseassa junaa Llanelliin odotellessa tunsin itseni niin cooliksi, kun seisoin junalaiturilla, matkakamppeiden kanssa kuin mikäkin reppureissaaja (tosin matkalaukkureissaaja tässä tapauksessa), oli pimeää ja napit korvissa. Mika ja James Arthur pönkittivät kappaleillaan tätä fiilistä. Ja Robin sillä sen Frontside Olliellaankin, myönnetään.

Olin henkisesti valmistautunut laittamaan vastaavan videon tänne blogiinkin, mutta en minä siellä junassa ihan yksin ollutkaan. :/

Haikeat fiilikset olivat, kun piti jättää perhe toisin kuin elokuussa, kun koko vuosi oli vielä edessä: silloin vain halusi pois Suomesta. Kuten hostisä sanoi, tervetuloa sateeseen. Ja arkeen. Siinä vaiheessa vedin sormeani muutaman kerran ranteeni ylitse, viilsviils. Koulu alkaa tiistaina ja melkein heti alkavat myös kokeet, joihin en ole vaivautunut lukemaan. Säälittävää.

Tässä on muutama junassa napattu kuva.