Tänään onnituin hilaamaan itseni ulkoilmaan ja Swanseahin asti, vaikka ilma oli jäätävän kylmä. Olin menstyksekkäästi mennyt viikon sisällä rikkomaan housuni ja repimään takistani vetoketjun hommelin irti. Koko takki oli sen verran tuhottu, että en onnistunut laittamaan liikkuvaa osaa takaisin, joten ei auttanut muuta kuin ostaa uusi takki. Tosin viikon rikkinäisellä takilla onnistuin pyörimään.
Housuja en ostanut mutta legginsit tarttuivat mukaani, ja kun kokeilin takkeja ja löysin Sen Oikean en halunnut ottaa sitä enää koskaan pois. Ei siksi, että näytin mitenkään erityisen hyvältä, mutta olin ulko-oven vieressä tärisemässä ja se takki oli vain niin lämmin.
Myöhemmin soitin Jonathanille A.K.A. Mr. Norway ja kysyin, että kuinkas kauan kauan häneltä kestäisi tulla keskustaan. Hän tiesi, että olin pyörimässä tänään Swanseassa, joten hän oli ottanut hostveljensä Martinin (jostain päin Aasiaa, veikkaan Etelä-Koreaa) mukaan keskustaan ja ilmestyikin luokseni kahdessa minuutissa ja onnistui säikäyttämään minut. Mokomakin :c
Juna-asemalla junaa odotellessani onnistuin unohtamaan ostoskassini penkille. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kapusin lämpimään junaan, joka saapui asemalle 40 ennen kuin sen piti lähteä ja tajusin noin viisi minuuttia myöhemmin, että jotain puuttuu. Ei ollut enää penkillä eikä junan kuskikaan ollut nähnyt mitään, joka istuskeli ohjaamossa siinä vieressä.
Kävin kysymässä portteja vartioivalta mieheltä, jos hän olisi sitä nähnyt ja tämä huusi toisen miehen siihen. Tämä mies oli kassini nähnyt ja molemmat miehet juoksivat info-pisteelle, joka oli porttien toisella puolella, joten minä en sinne päässyt. Jäin siihen vähän hölmistyneenä seisomaan, mutta valitettavasti kassiani ei oltu "handed over". Toinen miehistä tarjoitui tulemaan junaan kanssani ja kävelemään sen läpi, jos jollakulla olisi ollut kassini. Olin, että oho, ollaanpa sitä palvelutuulella. Mutta nämä ihmiset ovat aina.
Takkia ei löydetty junan kyydistä ja mies ehdotti, että tulisin huomenna kysymään, jos se olisi löytynyt. Myöntäilin siinä ja kun mies lähti radiopuhelimensa kanssa (mistä se sen vetäisi?!) tajusin, että enhän minä tuohon junaan ole enää nousemassa, olen niin itsepäinen ja peräänantamaton persoona, että kotiin lähteminen tuntui luovuttamiselta. Eikä minulla ollut minnekään kiire.
Löysin takkini loppuen lopuksi kahden pylvään välistä muutaman letkun taakse piilotettuna. Veikkaan, että joku rehti ihminen oli löytänyt sen ja sen sijaan, että olisi jättänyt sen siihen kenen tahansa otettavaksi hän oli "piilottanut" sen niin ettei satunnainen ohikulkija sitä huomaisi. Kuitenkin, jos joku sitä etsi sen löytäisi. Minä olin kävellyt piilon ohitse kolme kertaa, mutta väärältä puolelta, joten en huomannut omaisuuttani ollenkaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olin niin tyytyväinen, kun löysin sen vihdoin ja viimein.
Kävin kysymässä portteja vartioivalta mieheltä, jos hän olisi sitä nähnyt ja tämä huusi toisen miehen siihen. Tämä mies oli kassini nähnyt ja molemmat miehet juoksivat info-pisteelle, joka oli porttien toisella puolella, joten minä en sinne päässyt. Jäin siihen vähän hölmistyneenä seisomaan, mutta valitettavasti kassiani ei oltu "handed over". Toinen miehistä tarjoitui tulemaan junaan kanssani ja kävelemään sen läpi, jos jollakulla olisi ollut kassini. Olin, että oho, ollaanpa sitä palvelutuulella. Mutta nämä ihmiset ovat aina.
Takkia ei löydetty junan kyydistä ja mies ehdotti, että tulisin huomenna kysymään, jos se olisi löytynyt. Myöntäilin siinä ja kun mies lähti radiopuhelimensa kanssa (mistä se sen vetäisi?!) tajusin, että enhän minä tuohon junaan ole enää nousemassa, olen niin itsepäinen ja peräänantamaton persoona, että kotiin lähteminen tuntui luovuttamiselta. Eikä minulla ollut minnekään kiire.
Löysin takkini loppuen lopuksi kahden pylvään välistä muutaman letkun taakse piilotettuna. Veikkaan, että joku rehti ihminen oli löytänyt sen ja sen sijaan, että olisi jättänyt sen siihen kenen tahansa otettavaksi hän oli "piilottanut" sen niin ettei satunnainen ohikulkija sitä huomaisi. Kuitenkin, jos joku sitä etsi sen löytäisi. Minä olin kävellyt piilon ohitse kolme kertaa, mutta väärältä puolelta, joten en huomannut omaisuuttani ollenkaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olin niin tyytyväinen, kun löysin sen vihdoin ja viimein.
P.S. Lately I found myself thinking
Been dreaming about you a lot
sun blogi parani ku muutit englantiii, ja nyt se vaan jatkaa voitto kulkuaan!!:)
VastaaPoistaVOITTAJA KANTAA OLYMPIASOIHTUA niin kuin Heinähattu! Ja sopii muutenkin teemaan. Tosin koen nyt "walesilaisen" tehtäväksi hieman kröhiä tuolle Englannille, mutta minä tein ihan samaa virhettä Suomessa, joten ei kuule mitään. ;))
PoistaKiitoksia!