missä olet, oi Tyisha Road?

Aivovaurion saaneena kyllästyin Doctor Whon jaksojen imuroimiseen netistä ja päätin käyttää yli-innokkaita vanhempiani hyväkseni ja tilata kaksi DVD-boksia. Sen sijaan, että olisin itse tilannut ne (ja iskä olisi maksanut rahat tililleni) vanhempani halusivat tilata ne. No tietenkin, kun et itse hoida asioita, iskä laittoi noutopaikaksi jonkun pikkukioskin jossain Jumalan hylkäämän paikan, jonka sijainnista minulla ei ollut mitään hajuakaan. Eilen sain tekstiviestin isältäni, että hupsista keikkaa, hän ei ollut huomannut sähköpostiviestiä, että paketti on noudettavissa (ei sitten tullut mieleen laittaa sitä minun sähköpostiosoitetta siihen...). Minä kävin viemässä isänpäivälahjan postiin Matti Myöhäisenä ja sitten marssin kotiin ja avasin läppärin. Kirjoitin kävelyohjeet Google Mapsin avulla, jota ilman minä en selviäisi hetkeäkään täällä ja tarkistin paikan aukioloajat. Olin todella yllättynyt, kun löysin sen kioskin jonkin muotoiset nettisivut, se ei siis olekaan ihan minipaikka. Huomasin tosin, että paikka oli enää auki 25 minuuttia, minulla ei ollut hajuakaan, miten sinne pääsee ja Googlen mukaan matkaan menee 18 minuuttia. Päätin kuitenkin lähteä yrittämään tuonne pimeään iltaan mutta menin unohtamaan reittiohjeeni sängylleni.

Tässä kohtaa kysäisen isältäni, että kauanko vielä ne pitävät pakettia siellä ennen kuin se lähtee takaisin, jos sitä ei noudeta ajoissa. Isäni vastasi, että hän ei ollut huomannut sähköpostia ajoissa, että maanantaina OLI viimeinen päivä. Viestin saadessani olin jossain maahanmuuttajalähiössä (olen paraskin puhuja) keskellä kebab-ravintoloita ja sain pienen sydänkohtauksen. Onneksi kyseessä oli kirjoitusvirhe ja paketti olisi siellä vielä seuraavaan maanantaihin asti. Onnistuin harhailemaan siihen ihan viereen (Googlesta tarkistin) mutten kuitenkaan niin lähelle, että paikan olisin bongannut. Höh.

Tiedättekö sen tunteen, kun kävelette paikassa, jota ette tunne ja esitätte vastaantulijoille, että tiedätte täsmälleen, missä olette, mistä tulette ja minne olette menossa. Sanotaanko, että eilinen ilta meni aikalailla näytellessä. Valmistauduin henkisesti juoksemaan noilla pimeillä tyhjillä kaduilla, jos joku yllättäisi nurkan takaa. Selvisin hengissä kotiin asti.

Tänään nappasin uudet ohjeet ja lähdin vaeltamaan kioskia kohti suoraan koulusta. Kirottu Google Maps petti minut, sillä sen ohjeet heittivät viidellä korttelilla.

Tällaisia ovat kaikki tienviitat Walesissa, ensin kymrin kielellä,
sitten englanniksi ja Walesin vaakuna.

Minulle ei aiottu antaa pakettia, koska kaikissa tiedoissa oli isäni nimi (neropatti) mutta minä nerokkaana olin ottanut passin mukaan henkilöllisyystodistukseksi. Nainen pleksilasin takaa onnistui lopulta näppäillemään oikean koodin koneeseen ja päätyi antamaan paketin minulle. Kotona sitten popparit ja DVD:t kehiin.