Postipaketti Suomesta lähti reilu kuukausi sitten kohti Walesia. Netistä stalkkasin numerosarjan avulla paketin matkaa ja 14. päivä huomasin, että vastaanottaja oli saavuttettu. Mutta se ei ollut minä, hostperhe taikka naapuritkaan. Tästä alkoi minun päättäväinen paketin metsästys. Käväisin ensimmäisenä keskustan postitoimistossa, jossa tiskintakana tuolilla keikkuva nuori nainen tekstaili puhelimellaan. Selitin tilanteeni hänen kännykän takakuorelle, kunnes tämä nainen keskeytti minut töykeästi sanoen, ettei se paketti ole siellä. Kynittyäni tiedon paketin mahdollisesta olinpaikasta sain hieman vajaat kävelyohjeet toiseen postitoimistoon, missä samalla kadulla asuva mies työskenteli. Paketti ei ollut siellä ja naapuri ilmoittikin, että tuo sen minulle omakätisesti.
Kävin siellä taas viime viikolla ahdistelemassa, koska pakettia ei edelleenkään kuulunut. Ei ollut tullut, mutta naapurini pyysi minut takahuoneeseen, sinne, missä kaikki paketit ovat hyllyissä ja hihnat kulkee isossa hallissa (tiesin, että ihmiset tilaavat paljon kamaa Amazonista, koska se on täällä niin halpaa, mutta hei haloo, näkisittepä niiden pakettien määrän!). Sain pari puhelinnumeroa, kuljetusfirman nimen ja brittiläisen jäljitysnumeron. Hostit lupautuivat soittelemaan kyseisiin numeroihin ennen kuin edes ehdin kysyä ja hostisä ottikin puheimen samantien kouraansa. Paketti onnistuttiin jäljittämään Swanseahin asti, josta se sitten oli menettänyt firman tietojen mukaan seurannan. Seuraavaksi pitikin soittaa kyseiseen postitoimistoon, jos siellä tiedettäisiin paketin mystinen kohtalo, mutta se oli jo mennyt kiinni. Seuraavana päivänä piti yrittää uudelleen, mutta hostisä unohti koko homman, joten hostäiti otti asian hoitaakseen.
Murphyn lakia noudattaen se paketti löytyi siitä ensimmäisestä postitoimistosta, jossa kävin. Hostäiti oli soittanut tänä aamuna Swanseahin, missä sanottiin erään postivirkailijan ottaneen sen vastaan ja käynyt kysäisemässä asiasta vielä toimistosta. Ja se ärsyttävä tekstaileva muija oli kioskin tiskillä meikkaamassa, kun kävelin ohitse. Kyseinen vanhempi ruovasihminen, josta aikaisemmin olenkin kertonut pahoitteli kauheasti, ettei ollut tajunnut antaa pakettia minulle, kun käväisin siellä viimeksi ja sitten hän ihmetteli, että miksi en tullut hakemaan pakettia viimeviikolla. Vaikea tulla, kun ei tiedä missä paketti mahtaa matkata eikä minkäänlaista korttia sen saapumisesta ollut tullut. Olen vain niin tyytyväinen, että minun tavarani saapui, joita olikin siinä pahvilaatikossa äidin mukaan yli 300 euron edestä. Nyt kun itse lasken, niin ei riitäkään, sen verran kenkiä ja muuta krääsää siinä oli (50 € ratsastushanskat, äiti, oikeasti, kiitos <3).
Eikä kukaan mitään henkilöllisuustodistusta tarvinnut, ilmeisesti riitti, että paketti oli Suomesta ja minun tuttu pärstäni, joka sinne on muutenkin muutaman paketin jo lähettänytkin.
P.S. Sain historiankokeesta pisteen vajaa täydet ja olin koko luokan paras. Joudun tosin huomenna tekemään en saman kokeen uudestaan, koska noin 90 % luokasta sai niin huonot pisteet, että se sama koe teetetään meille uudelleen, vaikka olisit ollut niinkin hyvä kuin minä. Jos ei halua, niin onko ihan pakko? Kokeeseen lukemiseen en kauheasti aikaa käyttänyt vaan olen tuijotellut Lentokenttä-ohjelmaa netistä. Haluan lentokoneasentajaksi, tiedoksi, jos ette tienneet. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.