sunnuntai 14. lokakuuta 2012

olo on kuin ankeuttajalla

Se, joka sanoi, että vaihto-oppilaiden koulunkäynti maassaan on ihan helppoa, voi mennä imemään parsaa minun puolestani. Nimittäin tämä ei ainakaan pidä paikkaansa minun kohdalla. Tietenkin kaikki riippuu täysin koulusta ja tässä minun opinahjossani on ollut ja on tälläkin hetkellä muita ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka ovat tulleet tänne suorittamaan ihan oikean tutkinnon. Siis ei sellaisia ihmisiä, jotka ovat tulleet tänne vain pyörimään niin kuin minä. Ja meitä kohdellaan aivan samanarvoisina, mikä on hyvä asia, mutta minua ei yhtään haittaisi, jos joku tajuaisi pienen eron meidän välillä. Vaikka me olemmekin kaikki ulkomailta, se ei tarkoita, että me kaikki olisimme tässä kyseisessä koulussa samoin tavottein. Oma kouluni on nimittäin osittain college, joten A-levelsien kurssitkin ovat astetta (jos neljättäkin) haastavammat.
Inspiraation tähän valitussoittokunnan kokoontumiseen on tämä: olen koko päivän kirjoittanut analyysia useammasta eri novellista ja pohtia miten eristäytyminen näkyy päähenkilöiden valinnoissa ja päätöksissä. Sanamäärä sai olla maksimissaan 1 300 ja minun kohdallani raja paukkui. Tiivistämisen jälkeen sain sanamääräksi 1 289, ihan vain tiedoksenne. Kaipa se on parempi näin päin, että täytyy tiivistää, kuin se, ettei vain ole tarpeeksi juttua. Kuitenkin ketuttaa, OnePiece ja meikitön -päivä ollut tämäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.

Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.