Historian opettajani on intohimoinen rugbyfani ja hankki meille liput erääseen matsiin. Rugby on muutenkin walesilaisille henki ja elämä, joten tartuttiin tarjoukseen koko vaihtariporukalla ja bada bing, bada boom, löysimme itsemme tänään puoltoista tuntia ennen pelin alkua faniteltasta. Tai hallista pikemminkin. Vedettiin Ottavian kanssa ehkä maailman söpöimmät cupcaket ja katottiin kauhuissamme, kun lapsille järjestettiin rugbypeli, tosin hieman vähemmällä väkivallalla. Rugby on siis aika lailla sama asia kuin amerikkalainen jalkapallo, vain ilman suojuksia ja miehet ovat valtavasti lihaksikkaampia kuin ne pikkaset jenkki high schoolilaiset. Jozef vei mun nenän, siksi se näyttää niin voitonriemuiselta tuossa yhdessä kuvassa.
Hyvää yät kaikil.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.