Taas vaihteeksi jäädessämme yksin päiväksi ja ruokittuamme itsemme päätimme vaihtarisiskojemme kanssa lähteä rannalle. Ylläripylläri. Kävelimme kivikoissa, heinikossa ja hiekassa. Katsoimme, kuinka nopeasti vesi nousi ja huuhtoi jalkojemme ylitse. Hautasimme kymmenen kuollutta rapua ja pidimme hiljaiset hetket jokaiselle. Kunnes kyllästyimme. :))
Kävimme collegessamme moikkailemassa opettajia ja tutustumaan paikkoihin kahden muun vaihtarin kanssa. Jätkät olivat Saksasta ja Slovakiasta, saksalainen oli kanssani samalla leirillä. Me kaikki tullaan niin hyvin toimeen, etten olisi osannut odottaakaan.
Collegeen on tulossa pelkästään uusia opiskelijoita 800 kappaletta, mikä tarkottaa joko noin 2400 uutta ystävää/vihollista/mulkoilijaa/outoa hippiäistä. Tämä taas kertoo paikan koosta hieman. Itse olimme sitä mieltä, että eksymme varmasti. Opettajat lupasivat, että todellakin eksymme. Lupaavaa? Ei meidän mielestä, mikä johti siihen, että kerjäsimme tutoriltamme - joka oli järkyttävän hauska - karttoja. Kadun sitä nyt, se vain pelästytti minua entistä enemmän.
Muuri vetää varmaankin 700 metriä koulun ympäri ja oon tullut siihen tulokseen, että joku yläastelainen on ollut pahasti myöhässä koulusta ja päättänyt juosta muurin läpi. Meidän piti tietenkin Ottavian ja Tatiankan kanssa mennä siitä läpi. Vedettiin tietenkin Theo ja Josef mukaan. Mokomat huijasivat kiipeämällä muurin yli. :((
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.