Olipa kerran villiäkin villimmät bileet...

Olipa kerran hostisä, joka täytti viisikymmentä. Ennen kuin hostisä lähti töihin, jakoivat perheenjäsenet lahjansa. Rakkailta vaihto-oppilailtaan hän sai mahdollisimman tummaa suklaata ja deodorantin, mistä hän piti. Muutama viikko vierähti ja syntymäpäiväjuhlia valmisteltiin. Lopulta suuri päivä koitti ja vaihto-oppilaat aloittivat kaunistautumisen ajoissa, ottaen mitä naurettavimpia kuvia toisistaan. Ja totta kai myös omsta itsestään, yläkulmassa.

Juhlat vietettiin hotellissa, suuren suuressa salissa, jossa oli hurjasti pöytiä, missä piti istua hiljaa paikallaan. Ja hieno tanssilattia, jossa tädit, jotka olivat juoneet muutaman limsan rynnisivät sankoin joukoin sekä pitkä tiski, jonka takana miehet ja tädit tekivät mitä värikkäimpiä juomia. Paljon ihmisiä oli kutsuttu juhliin mukaan. Oli tätejä ja oli setiä mutta lapsia oli vain muutama.

Kakku oli valtava ja siinä oli useampi kerros. Kakun alapuolella oli tuhansittain pienen pieniä cupcakeja, jotka oli koristeltu värikkäillä hileillä.

Ilmapalloja oli kaikkialla. Oli vihreitä ja punaisia ja läpinäkyviä. Niitä vain oli kaikkialla.

Päivänsankari viihtyi vieraiden suuressa joukossa ja myös sillä pitkällä tiskillä, jossa tehtiin niitä värikkäitä juomia.

Myöskin tanssilattia oli kovassa kulutuksessa vierailla pitkälle yöhön.

Juhlat olivat niin riehakkaat, että vaihto-oppilaiden oli pakko poistua rauhoittumaan hotellin aulaan teelle. Kello oli jo yli puolen yön, joten Tuhkimokin oli palannut kotiin.

LOPPU.