kiertoajelulla

Aamulla oli tarkoitus hakea mukava asento toisesta host isän bemareista siinää yhdeltätoista. Lähtemään päästiin kuintenkin vasta lähempänä kahtatoista, koska host äidillä oli vaatekriisi. Mikään ei tuntunut sopivalta ja kun se hyvä asu löytyi, niin ei kuitenkaan. Tuttu tunne.

Ensimmäisenä suunnistettiin eräälle surffareiden suosimalle rannalle, jota koristi komiat hiakkadyynit. Surffipojilla valitettavasi oli kaikilla kokopuvut veden lämpötilan takia. Ei päästy Bondi Beacheilemaan. Hengenpelastajiakaan ei näkynyt.

Seuraavana suunnattiin Oxwitchiin (tai jotain sinnepäin), missä käytiin vessassa. Päätiellä ajaessamme huomasin erään seikan: lampaita, lehmiä ja hevosia kaikkialla, mutta ei aitoja. Seikasta tuli hälyyttävä, kun lehmä päätti kävellä autoamme päin. Host isä ehti kyllä väistäänähutta oli sen lehmän pää liian lähellä minun akkunaani.

Ottaen huomioon, että olimme vain katselemassa maisemia, neljän punnan parkkimaksu vaikutti liian suolaiselta maksettavalta. Viereisen kioski-kahvilan parkkipaikka vaikutti muuten täydelliseltä, mutta joku muukin oli tainnut hokasta sen. Seiniin oli ruuvattu varoituskylttejä poishinauksesta ja rengaslukoista. Yksi kioskin työntekijä kuitenkin lupasi vilkuilla autoa ja pitää siitä huolta, olimmehan kuitenkin asioineet kiskassa.

Olen aina sanonut, että täällä Brittilässä nämä tiet ovat kapeita ja Langlandiin matkatessamme se tuli vahvistettua. Kivimuurit molemmilla puolilla, erittäin mutkainen tie, yhdelle autolle riittävän leveät väylät, huutava musiikki ja hurjasteleva host isä. Ja lisää vielä kirkuva host äiti niin johan on soppa syntynyt.

"Tämä on pieni askel ihmiselle mutta suuri harppaus ihmiskunnalle."

Viimeisenä kohteena oli Mumbleyn ranta, missä olen jo käynytkin. Host äiti tuhahteli huvittuneena, kun esittelin hänelle, että vastarannalla oli Havaji ja Honolulu. Fitzi-saaret olivat lahden poukamassa ja Titanic upposi hieman edempänä. Maantieto ja historia ei tainnut olla Samin vahvimpia aineita.