Olen suoriutunut hieman. En paljoa, mutta vähän kuitenkin. Tuliaisia on laittoman vähän, nimittäin kaksi kappaletta. Kiltti Akateemisen Kirjakaupan täti paketoi ne minulle, ettei minun tarvitse laittaa vahingossakaan tikkuakaan ristiin niiden puolesta. Aikataulukin on aivan liian tiukka, en ole edes kaikkea kalenteriinikaan ehtinyt raapustaa, mikä on minun mittapuullani suuri synti. Kalenterini on minulle pyhä, ja se onnekas, joka siihen saa koskea, joutuu käsittelemään sitä silkkihansikkain.
Käväisin Helsingissä, ja olin aivan varma, että unohdin lempihousuni hotellihuoneeseen. Surin koko yön ja aamulla raahautuessani epätoivoisena toilettiin löysin sieltä ne kuivumasta. Piti muutaman kerran tihrustaa, kun en oikeasti meinannut uskoa silmiäni. Olin ollut koko yön kuin maani myynyt ja siinä ne sitten roikkuivat tyytyväisenä.
ignooratkaa pölykerros, toivottavasti äitee ei näe tätä... |
Käväisin Helsingissä, ja olin aivan varma, että unohdin lempihousuni hotellihuoneeseen. Surin koko yön ja aamulla raahautuessani epätoivoisena toilettiin löysin sieltä ne kuivumasta. Piti muutaman kerran tihrustaa, kun en oikeasti meinannut uskoa silmiäni. Olin ollut koko yön kuin maani myynyt ja siinä ne sitten roikkuivat tyytyväisenä.
Olen tullut siihen tulokseen, että minua on alkanut jännittää. En ole vielä kokenut sitä kutkuttavaa ja nipistelevää tunnetta vatsanpohjassa, vaan jotain huomattavasti häiritsevämpää. Ja todennäköisesti alitajuntaista. En saa öisin unta, vatsa on kipeä tai päätä särkee, enkä edes ajattele matkaa. This is so wrong.
Ostin Helsingistä muuten OnePiecen, oli niin paljon alennuksessa, että unohdin ihan kokonaan tai ainakin melkein sen toisen ihanuuden, josta kerroinkin jo. Ja hengailin siellä pukukopissa odottamassa toista ja neljättä mielipidettä he olivat parin korttelin päässä toisessa kaupassa niin kauan, että ennätin jo rakastua siihen. Vaikka se onkin kokonaan musta.
Seuraavan kerran, kun menen rakkaan maamme pääkaupunkiin kyseessä onkin matka lentokentälle. Sitä odotellessa.
Minulla on huomenna kauan odotettu vapaapäivä. Ja torstaina meikäläisellä on töitä kahdeksan tuntia ja pääsen kotiin joskus kahdeksan maissa. Jos joku keksii, miksi esimieheni on näin nerokkaasti laittanut yhden työpäivän lähtöä edeltävälle päivälle vapaan jälkeen, kertokaa toki. Koska minä ja rakkaat kollegani emme ole sitä onnistuneet selvittämään. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuohon alapuolella/yläpuolella olevaan kenttään saa kommentoida vapaasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, vähäpätöisimmästä hirmutärkeään. Kaikki kommentit luetaan ja ne ilahduttavat minua suunnattomasti, oli sitten kyseessä vaikka salainen toiveesi kertoa jollekin aamupalasta, jonka viime viikon keskiviikkona söit.
Kuulostan jo ihan joltain nuorten tukipuhelimen mainokselta. Mutta tuohon lootaan terkkuja, kiitos.