Mulla on kriisi. Äiti mikä on kriisi? Kriisi? Mikä kriisi? Alibullenin neidit sanoivat, että Heinähatulla on kriisi. Hehe. Katselen muiden tulevien vaihtareiden facebookin päivityksiä, missä he selittävät, kuinka innoissaan ovat, kuinka ikävä kaikkia tulee, laskee päiviä, matkalaukutkin pakattu jälleen viidettä kertaa, kaikki vaatteet valmiina levjänä lattialla eikä liikkumaan pääse lainkaan tai tuliaisia on niin paljon, että mitenköhän ne mahtuvat.
Minä taas olen vain merkannut kalenteriin paalupäivät. 10 aamua lähtöön, mutten koskaan muista, laskinko kyseisen päivän aamun tai lähtöpävän aamun mukaan. Matkalaukkunikin on aivan tyytyväisenä teillä tietymättömillä ja tekemäni lista mukaan otettavista tavaroista jäi kesken. Tuliaisiakaan en ole suoriutunut hankkimaankaan. Tajusin vasta muutama minuutti sitten, että ehkä pitäisi ostaa vielä jotkut lahjapussitkin.
En tärise innosta, en juokse sateessa puolialastomana huutaen wubbiduu! En ole kokenut minkäänlaista paniikkia taikka harmistusta. Ei painajaisia. Ei itkupuuskia. Ei mitään. Olenko jotenkin epäonnistunut?
Älkää vaan ymmärtäkö minua väärin, kyllä minä odotan vaihtovuotta paljon. Se on ollut unelmani jo varmaan kuusi-vuotiaasta asti. Ehkä vika onkin siinä. Olen odottanut tätä niin kauan, niiiin kauan, kuvitellut mielessäni, miltä tässä vaiheessa tuntuisi. Kun olisi enää vain viikko lähtöön. Nyt, kun se hetki on koittanut, olen kai pettynyt. Olen odottanut ehkä enemmän tunnetta. Enemmän jotakin. Nyt tuntuu vain jotenkin tyhjältä. En edes haluaisi puhua vuodestani.
Tuntuu jotenkin vaatimattomalta, kun minä menen lukioaikanani vaihtoon järjestön kautta Iso-Britanniaan, kun muutama kaverini lähtee yliopistossa Thaimaaseen, mistä Kiinaan. Toinen taas suuntaa Espanjaan. Ei Brittilä huono maa ole, enkä kadu sitä.
Ja nuo tuliaiset. Ajattelin joskus niiden valitsemisen olevan helppoa. Kevyttä. Marssit vain kauppaan ja BANG, ne ovat siinä. Ei mitään aivotyöskentelyä vaativaa tai miettimistä, tietävätkö perheenjäsenet esimerkiksi muumeja. Itä- ja keski-Eurooppalaiset eivät tiedä, vinkvink vain.
Jotain suomalaista.
Marimekko. Kiroileva siili. Angry Birds.
Muumit. Jääkiekko. Lappi. Lumi. Järvet. Metsä. Ivana Helsinki.
Nokia. Michael Monroe.
Sanoppa sinä.
En kuitenkaan ole ollut täysin hyödyttömänä. Hankin pankkikortin. Kuolaan tätä One Pieceä:
Allekirjotan koko tekstin!
VastaaPoistaJa ite hoidin ton muumiongelman (oon siis viemässä Finlaysonin muumipyyhkeet) sillä, että ostin enkunkielisen muumisarjiksen :-) Ja muumisarjiksethan julkastiin ekan kerran lontoolaisessa sanomalehdessä, ni vois toisaalta luulla, et ne tietää ne...
Ite suuntaan siis Haverhilliin, Englantiin :-)
Loistavaa, en ollut siis yksin! Toivottavasti sinulla on hauska vuosi! c:
PoistaMielestäni kyllä vastasin tähän aiemmin, olen aika varma siitä. Blogger tosin on minulle ihan suoraan sanonut, että ei tykkää minusta, joten minun ei pitäisi olla yllättynyt.
P.S. Hostisä tiesi Muumit!