Taitoa se vaatii vaan, nähdään Las Palmasissa

Valitettavasti en ole minnekään lähdössä, siteerasin vain siskoni laulua, jonka hän veti hatusta juuri äsken aamupalaa mutustellessa.

Mainitsinkin aikaisemmin, että hui, bloggaamiseen jää koukkuun! Tästä johtuen olen perustanut uuden blogin, pahvilaatikkoihme, jonne kirjoitan elämän pienistä asioista ja liittelen hirmuisesti kuvia, pinky swear!

Eipä tässä muuta, tulin vain vähän mainostelemaan tuota toista blogia. Kesän jatkoja!

Home not so sweet home

Kotiinpaluu tapahtui sekavissa merkeissä.

Viimeinen viikko Walesissa oli hirveä, hyvästien sanominen oli jumalattoman vaikeaa. Winchesterissä viimeinen ilta oli suorastaan legendaarinen ja se meni mukavasti energiajuoma-pärinöissä Mikeyn ja Vilman kanssa. Lento sitten olikin 1,5h myöhässä mutta kirisi melkein tunnilla ilmassa. Kotona olen ollut vuorotellen turhautunut, väsynyt, itkuinen ja raivoinnut.

Ei hyvin mene ei.

SUOMI-PORUKKA. 

Chigago-girls. Tällä porukalla lähdettiin leirille ja tällä porukalla tultiin sitten takaisin.

Happy Days

Hengattiin tänään koko koulupäivä kaveriporukalla riehumis-meiningillä, sillä koko päivä oli jostain syystä hypäreitä täynnä. Koska en päässyt Ottavian syntymäpäiväjuhlille, niin annoin hänen lahjansa tänään koulussa ja hän tykkäsi leluaseestaan aivan suunnattomasti ja siitä tuli välitön hitti koko porukassa.

Pelattiin jalkapalloa monessa kahden hengen joukkueessa ja yhden maalin kanssa ja oli sika hauskaa! Sitten kun laji vaihtui rugbyyn niin jäin suosiolla hengailemaan varjoon -oli kuuma!- ja ottamaan kuvia.

Meidän ydin-kaveriporukka koostuu varmaan 15 ihmisestä plus ns. kiertolaiset ja tytöt on vähemmistönä. Tulee kova ikävä näitä kaikkia ja lupasinkin Williamille tulevani vielä maanantaina kouluun englannin tunneille, sillä hän ei pääse kouluun koko loppuviikkona. Aikataulu on tiukka, mutta mitä sitä ei tekisi kavereiden hyväksi?

Koulu järjesti pienet teekutsut meille vaihtareille mutta Theo ja Tati loistivat poissaolollaan. Lempiopettajia oli kutsuttuina ja rehtori vaati meitä palaamaan vielä muutaman kerran. Lisäksi saimme useat sähköpostiosoitteet opettajilta, mihin meidän täytyy ilmoittaa, kun olemme saapuneet turvallisesti kotimaahan ja sitten opiskelun ja uran kehittymisestä.

"En vain saa miun päätä sen ympärille. Eiku, ei se toimikaan suomen kielessä."

Tänään käynnistyi viimeinen kokonainen viikko Walesissa ja ai että kun on mukava sää. Istuskeltiin kavereiden kanssa rannalla ja minä väkersin daisychain:in, eli päivänkakkaroista tehdyn seppeleen, jonka olen oppinut täällä tekemään. Lahjoitin sen Oliverille, joka liittyi seuraamme yllättäen huutaen "Hello bitches!" tavalliseen tapaansa. Tulee ikävä sitä. ;__;

Käytiin Jozefin kanssa vetämässä kunnon luksuslounaat, koska oli kahden tunnin hypäri juuri sopivasti keskellä päivää. Ah, olipa hyvä salaatti ja ihanat täysjyvä-pitaleivät. Elämä on kaunista.

Keskiviikkona lähden Jozefin kanssa Swanseahin moikkaamaan erästä norjalaista vaihtaria nimeltä Jonathan ja suunnitelmissa olisi laasersota! Lauantaina on kaverin syntymäpäiväjuhlat eräässä sarjakuvakaupassa, minne pitää pukeutua televisio-/sarjakuvahahmot -teemalla. Ajattelin olevani Hermione Granger, koska minulla on Rohkelikon huivi täällä ja jos meikkaisin naamani kissaksi ja kärvennän kiharran hiukseni niin eiköhän se olisi siinä.

Jossain vaiheessa pitäisi vielä ehtiä pakkaamaan, lähettää postipaketti, ostaa tuliaisia, käydä kavereilla, lukea kokeeseen ja tavata aluevalvoja. Ei tule onnistumaan.

Elan Valley

Suuri kiitos Emilian hosteille, jotka veivät meidät tänne ja heittivät minut vielä kotiinkin, mikä aiheutti heille muutaman tunnin kiertoreitin.

"I'm not goin' to drag this stone any further! The holy place is going to be here 'cause that stone ain't movin' anymore!"

Miten Stonehenge päätyi keskelle ei mitään?

Emilian kanssa katsottiin Doctor Whota asian mukaisella varustuksella, syötiin nimittäin Jammy Dodgereita ja Jelly Babies -karkkeja, sillä halusimme noudattaa Doctorin ruokavaliota. Olen onnistunut luomaan hirviön, sillä jätin yhden tuotantokauden Emilialle katsottavaksi, sillä hänen piti nähdä se.

Matkattiin myös Stonehengelle, kun kerran täällä Iso-Britanniassa ollaan. Matka alkoi junalla Cardiffiin, missä vaihdoimme junaa ja suuntasimme Salisburyyn. Sieltä otimme bussin Amesburyyn ja kävelimmekin kylän keskustasta muutaman kilometrin Stonehengelle, osittain myös moottoritien varrella. Paluumatkalla olimme väsyneitä mutta eräs jenkkiläinen nainen päätti viihdyttää meitä höpöttämällä Grand Canyonista ja Atlantan Coca Cola -museosta. Väsähdimme ihan totaalisesti Emilian kanssa junassa, mutta seuraavana päivänä meitä odottikin aikainen herätys, sillä lähdimme Walesin maaseudulle hänen hostiensa kanssa.

Suomalaiset ne yhteen soppii, kohta mennään kaikkialle

Heips vain kaikki, terveiset Emilian luota. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun oli tarkoitus leiriytyä Emilian lattialle tiistaista perjantaihin, mutta reissu venyy lauantaille. Hostäiti kysyi, jos viihtyisin pidempään, sillä he ovat menossa lauantaina piknikille ja kiertämään maaseutua. Tämä tyttö huusi innosta sisäisesti ja kun sain myöntävät vastaukset aluevalvojalta sekä hosteilta niin riemulla ei ollut rajaa.

Tänään käytiin Emilian kanssa Cardiffissa vähän shoppailemassa, syömässä Nando’sissa, nauttimassa Starbuck’sin happy hourista, jolloin kaikki frappuchinot ovat puoleen hintaan ja erikoismakuja löytyy sekä katsomassa Hangover III. Oli kyllä hyvä leffa, myötähäpeän määrä oli kyllä katossa. :”D

Napsittiin Millenium Stadiumin edestä kuvia ja ei minusta mallia tule… 

Swiss Valley

Nyt tulee postatuksia todella tiuhaan tahtiin, koska lähtö on liian lähellä ja hirveästi on juttuja, joista kertoa.

Ulkona oli tänään aivan hirmu lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten päätin jättää siivoamisen ja suunnata ulos kävelemään. Harhailin kamera kädessä ilman määränpäätä ja päädyin pieneen kylään, joka valitettavasti ei ollut sellainen söpö, joita näkee televisiosta. Mutta kun näin kyltin, missä luki "Swiss Valley" eli sveitsiläinen laakso. Minäpä innostuin suunnattomasti tästä seikkailupaikasta, joka on aika iso luonnonsuojelualue, jossa on mm. tekojärvi, missä saa kalastaa vain erikoisluvalla.

Ja hän alottaa matkansa takaisin uuteen tuttuun

Jätän Walesin 18 päivän päästä, mitä on todella vaikea käsittää. Ajattelin kuitenkin tehdä itselleni (ja hostperheelle...) palveluksen ja siivota ja uudelleen järjestää huoneeni, mikä tekee hieman pakkaamisesta helpompaa. Koko päivän olen yrittänyt saada tolkkua tavaroistani ja siivota mahdollisimman paljon ylimääräisiä roinia pois, mutta silti tätä tavaraa on aivan liikaa. Olen kyllä postittamassa jonkin verran tavaroistani mutta kauhulla odotan, mitä lentokentän check in:nissä sanotaan ylipainosta, joka taitaa olla väistämätöntä.

Tämä kultapoju kyllä tulee messiin ihan varmasti. Tämän nallen neuletakkiin on kiinnitettynä vielä passi, niin hän pääsee kulkemaan mukanani. :3 Kiitos kavereille nallukasta.

P.S. Tulevat vaihtarit. Ottakaa mahdollisimman vähän kamaa mukananne Suomesta. Se matkalaukku kyllä täyttyy, ei huolta.

P.P.S. Minä olen miettinyt jo jonkin aikaa, että haluaisin jatkaa bloggailua vielä vaihtovuoden jälkeen, tähän hommaan kiintyy. Kuitenkaan en keksinyt mitään nerokasta tekosyytä, minkä varjolla bloggaisin, sillä minua vahvasti epäilyttää, että kukaan minun päivän asukuviani haluaisi katsastaa. Sitten Vilma saapui luokseni Facebookissa nerokkaan idean kanssa kuin uljas ritari valkealla ratsullaan. Perustakaamme yhteinen blogi, missä käsitellään elämän pieniä ihmeitä. Ei, ei vauvoja, älkää huoliko.

Joten, kun tämän blogin tarina päättyy minun palatessa Suomeen, niin minusta ette kuitenkaan tule pääsemään eroon. Blogi perustetaan kesäkuun puolella, joten brace yourselves.

London

osa 3

Olin muutama viikko takaperin perheeni kanssa Lontoossa pyörimässä noin viikon, kun he tulivat minua tänne moikkaamaan. Ehtisin postata jo kaksi muuta "osaa" Lontoosta, ensimmäiseen pääsee tästä klick ja toiseen tästä klickklick.

Käytiin yhdessä maailman mahtavimmista paikoista, eli Warner Bros Studio Tourissa, Watfordissa, joka on pohjois-Lontoossa noin 20 minuutin junamatkan päässä Eustonin juna-asemalta.

Kun aamulla lähdimme kohti "Potterlandiaa" niin otimme kaikki takit mukaan, koska oli hieman vilpoista mutta eikös sitten junassa huomattu ulkoilman lämpeneminen ja kohta jo hikoiltu. Watfordin juna-asemalta lähtee oma Harry Potter -bussi studiolle, jossa pääsee heti jo tunnelmaan. Pian saavuttiinkin studiolle ja olimme kerrankin ajoissa ja pääsimme tutustumaan kauppaan ennen itse kulisseihin pääsyä. Enjoy!

Eteishallissa oli nurkassa mini-Starbucks, oma kahvila hieman eristyksissä lasiseinän takana sekä narikkaa, sisäänkäynti _isoon_ kauppaan ja Ford Anglia roikkumassa katosta. Lisäksi näyttelijöiden jättimäiset naamataulut kiersivät katonrajassa.

Ennen itse kierroksen alkua piti tarkistaa lipuista oma slotti, koska voi mennä jonottamaan. Meidät päästettiin huoneeseen, missä odotettiin, että kaikki olivat päässeet mukaan. Sitten katsottiin n. 10 min kestävä pätkä, missä Daniel Radcliffe, Emma Watson ja Rupert Grint selittivät kierroksesta. Valkokangas nousi klipin päätyttyä ja paljasti Suuren Salin oven. Oli kyllä niin hieno tunne, kun näki Suuren Salin ensimmäistä kertaa.

Sitten ohjattu kierros päättyi ja päästiin vaeltamaan ympäriinsä aivan vapaasti. Oli kyllä aivan mahtava paikka, ei voi muuta sanoa! Vaikka Hedwig tuijottikin hieman ilkeästi. Valitettavasti en voinut laittaa kaikkia 300 kuvaa, mitä otettiin paikasta tänne, joten joudutte tyytymään vain murto-osaan niistä.

Kavereille ostin Luihuisen huivin sekä Bertie Bottom's Joka Maun Rakeita (onnea vain niiden kanssa, ne todellakin on joka maun rakeet, korvanöyhtä<3). Itselleni ostin Rohkelikon huivin ja pari päivää aikaisemmin King's Crossin juna-asemalta lipun Tylypahkaan (enää pitää päästä siitä seinästä läpi!). Lisäksi ostin suklaasammakon, mutta se tuhoutui ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvaa (söin sen), todisteena sen olemassa olosta on kuitenkin Helga Puuskupuhin kortti!

Lisäksi isän kanssa käytiin vihreiden trikkitaustojen edessä pitämässä hauskaa, ensiksi kruisailtiin Tylypahkaan ihan rauhassa, mutta sitten huomattiin että juna tuli ihan hännillä ja paniikki iski! Toisessa kuvassa minä lennän luudalla rohkelikon kaavussa Tylypahkan yläpuolella. WOHOO!

PS. Kermakalja on hyvää ja jos joku teistä lukijoista haluaa mennä tuonne Warner Bros Studio Tourille, niin sinne pääseminen on erittäin helppoa mutta muistakaa, että liput pitää ostaa ETUKÄTEEN, sieltä ei voi ostaa lippuja. Muistakaa myös tarkkailla kelloa, että koska teidän time slottinne on, sillä jos se menee ohitse, ette välttämättä pääse enää studio tourille ettekä saa rahojanne takaisin.